torstai 28. elokuuta 2014

Tuhat ja yksi syytä muuttaa maalle

Vaikka kello olisi pitkästikin yli puolen yön, kaupunki ei koskaan hiljene. Se ei koskaan pysähdy täysin, aina jossain päristelee yksinäinen autoilija; parhaimmillaan tietty moottori kiljuen ja punaisia päin. Liikennevalot piippaavat ja joku örveltää paikallisen pihasta tasaisen epävarmasti kotiaan kohti. Toisaalta se sama sateinen ja pimeä kaupunki näyttää valoineen kauniilta. En kuitenkaan usko näkeväni päivää, jolloin en kaipaisi pois tästä vilinästä ja vilskeestä.

Utuinen venesatama
Viime aikoina kerrostalo elämä on aika ajoin ottanut hermoille. Omaa rauhaa ei ole, et voi noin vain lompsia pihalle säädyttömissä (mutta mukavissa) tamineissa, sillä aina vastaan viilettää joku naapurin huoliteltu pirkko, joka katsoo vähintäänkin kieroon. Ei ole pihaa, minkä alan pikkuhiljaa kokea välttämättömäksi koiria ajatellen. Mihinkään ei saa koiria pissattaa, kun se on aina jonkun taloyhtiön "nurmikenttää" tai aluetta. Ja ei, en tarkoita nyt sitä, että vaadin saada pissattaa koiriani vaikkapa taloyhtiön sisäpihalle. Puhun niistä kerrostalojen ja pyörätien varsien vierustalla olevista nurmiplänteistä, jotka tuntuvat aina olevan "jonkun omaa". Muutenkin kaupunkielämä vie koirilta paljon. Lenkkeillään pääosin hihnassa, vapaana saa viilettää lähinnä koirapuiston aitojen sisällä. Tämä oli iso muutos varsinkin Ronjalle, joka on elänyt pienen elämänsä maalla. Onneksi koira on sopeutuvainen eläin.

Luonto. Sitä kaipaan ehkä eniten. Loputonta metsää, jossa saat olla ihan yksin, hiljaisuus seuranasi. Tai niitä kivenheiton päässe olevia lenkkeilymahdollisuuksia, soramonttuja ja valtavia peltoja. Vesistöjä, jotka mahdollistavat paljon myös talvella. Onko mitään ihanampaa, kuin kävellä pakkasaamuna jään yli nuotiolle, kera eväiden ja hyvän seuran? Rohkenen melkeinpä epäillä. Jotta en vaikuttaisi aivan nurisijalta, pakko myöntää että on tässä kaupungissa jotain hyvääkin. Työpaikkani on viiden minuutin kävelymatkan päässä, ja muutenkin kaikki kaupat ovat aivan käsien ulottuvilla. Vaikka ympärillä on jos jonkinmoista hiihtäjää, ei niiltä huipputyypeiltäkään voi välttyä. Yksi niistä asuu meidän rapussa.



22 kommenttia:

  1. Niin se on - kummassakin on puolensa: maalla se rauha, vapaus ja luonto, kaupungissa kaupat, palvelut ja kulttuuri;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan totta. Olisipa ihanaa löytää paikka jossa tämä kaikki yhdistyy ;D

      Poista
  2. Pimeys, hiljaisuus ja tähtitaivas - näiden mahtavaan voimallisuuteen meinaan edelleenkin pyörtyä maalla ollessamme. Kaupunki pitää jatkuvaa taustakohinaa eikä siellä erilaisista pinnoista heijastuvien valojen vuoksi koskaan tule varsinaisesti niin pimeä, että näkisi vaikkapa koko tähtitaivaan kuperana täydessä loistossaan. Toivottavasti haaveesi vielä jonain päivänä toteutuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan oikeassa olet, kyllä tuolla vähän sivummalla on paljon sellaista, mitä kaupungissa ei koe tai näe. Toivotaan näin, ja kiitos kommentistasi! :)

      Poista
  3. Mä asun aika "maalaiskaupungissa", mutta muutin pari kk sitten tuohon ihan ydinkeskustaan kahden ostoskeskuksen väliin :D Eniten ärsyttää just se että ovesta tulee suoraan kadulle joten aamuisinkin on pakko vetää jotain fiksua päälle ennenkuin esim. pissattaa koiran, argh! Kotikotona voi mennä koissujen kanssa takapihalle vaikka pyjamassa. Muuta mä en "maalta" kaipaakaan. Asuin vuoden tuolla n. 3km päässä keskustasta joen rannalla, hyvien lenkkimaastojen lähellä mutta sit kaikki muu olikin autottomana hankalaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se. Hankala sopeutua tähän, ettei todellakaan sännätä aamutakki päällä pihalle.. Ja aivan totta tuo, että sivummalla asuminen vaatii sit kyl ehdottomasti auton ja mutkattoman liikkumisen! Maalaiskaupunki kuulostaa mun jutulta!

      Poista
  4. Mun haave on asua talossa, joka on jonkin veden äärellä, mieluiten meren, ihan luonnon keskellä. Ikäni oon asunu meren tai joen lähellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä toinen! En ole vesistön vieressä asunut, mutta en voi kyllä väittääkkään, etteikö moinen olisi unelmien täyttymys :)

      Poista
  5. Niinhän se on. Minäkin haaveilen rauhallisemmasta ympäristöstä ja siitä, että ulko-ovesta pääsisi suoraan luontoon ja kehtaisi kulkea vaikka flanellipöksyissä. Mutta sitten, tietäisin kaipaavani ihmisvilinää, kahvikoita ja sitä, että kaikki asiat ja palvelut on helposti saatavilla. :) Varmaan pitäisi kokeilla kumpaakin.

    http://pikku-bambin.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, varmaan sitä aina kaipaa kuitenkin niitä muitakin puolia. Sit kun saa sen oman rauhan ja hiljaisuuden, kiroaa pitempiä välimatkoja kauppoihin jne :D joku välimuoto on aika ideaalinen, niin ei ehkä ois niin paljon varaa valittaa tai haikailla taas muualle. Sellanen se ihminen monesti on :D mutta ettei nyt ihan nöin ydinkeskustaa ainakaan, ei täällä voi edes flanellipöksyjä ajatella!

      Poista
  6. Mä vietin koko lapsuuteni ja nuoruuteni haaveillen kaupunkiin muutosta. Niin sitten teinkin opiskeluiden takia ja viihdyin erinomaisesti. Kunnes elämäntilanne muuttui ja maaseutu alkoi jälleen houkuttaa: kaikki olivat tosi yllättyneitä kun muutettiin takaisin maalle. Niin mäkin olisin ollut, ellen olisi itse tehnyt päätöstä ;) Ja täällä sitä ollaan, "maalla" oltu taas reilu vuosi, eikä kaduta ainakaan vielä :) Ei tämä silti tarkoita, etteikö joskus tekisi taas mieli enemmän vilinään. Mutta sitä voi sitten taas muuttaa, jos siltä tuntuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän väliin voi todeta vaan kylmänviileästi, että olen nainen ja saan muuttaa mieltäni ;) Mutta niin ne vaan elämäntilanteet ja suhdanteet muuttuu siinä missä mielikin, ja siihen on sitten vaan yritettävä sovittaa se paras mahdollinen ratkaisu. Onneksi nämä nyt ei (aina) ole loppuelämän ratkaisuja, vaan aina on se pieni pelivara muutoksille :)

      Poista
  7. Erittäin hyviä syitä oot tuonut esille. Itse maalta kotoisin osaa arvostaa maaseudun rauhaa. Silloin nuorempana sitä tosin mietti, miten mukavaa olisikaan asua kaupungissa. Mitä vielä... Asuin 4,5 vuotta keskustassa ja aloin jo kaivata vähän rauhallisempaan ympäristöön. Nyt asumme 4km päässä keskustasta ja olen aivan rakastunut! Ei kovin helposti takas kaupungin vilskeeseen saa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo 4km etäisyys keskustaan kuulostaa vielä aika kohtuulliselta! :D mutta niin se vaan on, että ehkä eri iässä ja elämänvaiheessa sitä kaipaa ja arvostaa vähän erilaisia asioita :)

      Poista
  8. Kaupungissa olen aina asunut, mutta kohta kaksi vuotta sitten pääsyttiin ostaa maatila 30km päästä kaupungista. En ole katunut! :) Täällä kyllä saa olla ihan rauhassa ja aina on pientä tekemistä pihalla yms. Työmatka kestää noin 20min. Ei minun mielestä vielä kovin paha :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maatila! Kelpais kuule tällekin, jos asiasta yksin päätöstä tekisin! Myöskin kaiken maailman hepat ja alpakat olisivat lämpimästi tervetulleita ;D

      Ja tuo 20min ei lopun loppujaan ole matka eikä mikään, äkkiäkös sen hurauttaa :)

      Poista
  9. Voi Maikki oletpa kirjoittanut ihanasti maalaismaiseman ja kaupungin eroista :) hyviä pointteja! Itsekin kamppailen näiden välillä tuon tuostakin, edelleen on syväati auki, että mihin sitä asettuisi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenni! :) No jospa se ajan kanssa aina selviää, tai sitten löytyisi vaan suoriltaan se The Paikka - ei tarvis arpoa enää minkään välillä :D

      Poista
  10. Hei ja viel pittee mainita et tääl maalla näkee parhaiten luonnon ja sen eläimet :) Onhan kaupungissa myös toki, mutta täällä asuessa on tullut bongattua hirviä, metsoja, peuroja, metsäjäniksiä sekä kuullut ilveksen ja onhan noita karhujakin ollut tuossa naapurissa. Niihin en halua törmätä! hui..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan totta, tätä puolta en edes hoksannut kirjotellessani! Hirven ja peuraperheen (♥) minäkin olen bongannut niinä aikoina jolloin syrjässä asuttiin. Karhuun tai suteen en halua lenkillä törmätä, etteivät vie haukkujani mennessään.. mutta turvallisesti auton lasin läpi olisi mahtava nekin nähdä! :)

      Poista
  11. Sepä se. Minä, kaupunkilaistyttö, muutin maalle valottoman tien varrelle ja pellon reunalle noin 17 vuotta sitten (onko siitä niin kauan!) ja kertaakaan ei ole ollut edes hiljaisesti mielessä, että takaisin lähtisin. Ei edes pilkkopimeässä, sohjossa koirien kanssa kahlatessa tai silloin kun lumi täyttää tiet niin ettei autolla pääse eteen- tai taaksepäin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa rehelliseltä takapajulalta, ihanaa! :D Kyllä mullekin kelpais oma rauha ja ennenkaikkea pläntti omaa nurmikkoa, vaikkakin tuolla uhalla että lumi tukkii ne vähäisetkin kulkuväylät ja pimeää on :)

      Poista

Kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita!