sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Hyvästi, rakas ystäväni pizza


Nyt on tiedossa niitä koottuja selityksiä. Että kun on ollu niin kauhee kiire ja sitä rataa. Koko viime viikko meni kylläkin sairaslomalla, joten ajanpuute on harvinaisen huono tekosyy. Aikaa ja omaa mielenkiintoani on sen sijaan vienyt käyntiin hyrähtänyt elämäntaparemontti, jonka päämääränä on muokata tästä kammottavasta sokerihiirestä oikein syövä ja ennenkaikkea hyvinvoiva versio. Lähtötilanne oli kyllä katastrofaalinen ja ruokapäiväkirjan pitäminen vähintäänkin shokeraavaa. Sen oman syömisen tajusi vasta siinä ylös kirjoitellessa, ja monet kerrat tekikin mieli jättää kirjoittamatta sinne listan jatkoksi ne parit korvapuustit, kun se kuitenkin luki siellä jo useaan kertaan muiden naposteluiden seassa. 

Tuomio vetikin sitten sanattomaksi, sillä yhden päivän aikana tuli napsittua neljän päivän sokeriannokset ja silti lopputulos oli huomattava kalorivaje. 2. tyypin diabeteksen riski lisäsi motivaation määrän kolminkertaiseksi, ja niinpä se oikea ruoka on uponnut ääntä kohden uskomattomalla tahdilla. Uuden ruokavalion puitteissa onkin sitten syöty kahden ja puolen tunnin välein, mikä tuntuu vielä toistaiseksi kokoaikaiselta ähkyltä. Tämä ei tietenkään ole ihme, kun keho on tottunut todella pieniin ruokamääriin, jotka taas ovat sisältäneet kaikkea muuta kuin niitä elimistölle tärkeitä ainesosia. 

Samalla ajauduin tietysti pohdiskelemaan vääristyneitä suhteita ruokaan. Surullisen moni tuntuu kamppailevan asian kanssa tavalla tai toisella, kun syödään liian vähän, syödään liian paljon tai sitten syödään aivan väärin. Tai muuten vain menetetään se syömisen nautinto, kun ainoa ajatus on kalorien määrä. Vaikka kyseessä on kuitenkin asia, joka pitää meidät hengissä. Asia, joka vaikuttaa kehomme ja mielemme hyvinvointiin. Siispä on aika ottaa lusikka kauniseen käteen, ja nauttia syömisestä. Nauttia jokaisesta suupalasta, muistaen kehon tarpeet ja unohtaen liiallisen kalorien tarkkailun. Sillä sitähän me oikeasti tarvitsemme, ruokaa.

28 kommenttia:

  1. Sama meininki täällä, tosin himona suolaiset herkut. Olen ollut aina alipainoinen, joten olen surutta syönyt kaikkea ja paljon. Nyt kun mittari kääntyi uusille vuosikymmenille on aika oikeasti ajatella kohonneita kolestoroliarvojani, vaikka kiloja ei kerrykkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän tunteen, täälläkään kun ei vaaka puhu huolestuttavaa kieltä, mikä taas olisi saattanut herättää oman tietoisuuteni jo aiemmin. Mutta tsemppiä sinnekin, on se kuitenkin aina uudelleen opettelua näiden tiukassa istuvien tapojen kanssa :D

      Poista
  2. Ihana kuva. HIenolta kuulostaa sun muutoksesi. Kesän jälkeen täälläkin syöminen vähän retuperällä ja ryhdistäytyä pitäisi pikkuhiljaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saga! Joulu ja kesä osaa kyllä olla petollisia tässä asiassa, ja tuo "putki" kun jää liian helposti päälle! Olisikin vain hetkellistä, niin ei tarvis joka vuosi kauhistella niitä seuraamuksia.

      Poista
  3. Minulla pitäisi ryhdistäytyä näissä syömishommissa - liian suppeaa, liian epäterveellistä. Ja siihen päälle liian vähäinen liikkuminen. Ei ole kovin hyvä fiilis ja vatsamakkaratkin alkaa enemmän tuntumaan riesalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuo liikunta (tai sen puute) on kyllä toinen asia, joka on omalla kohdalla pahasti retuperällä. Myöskin tätä puolta ois tarkotus petrata :) rutkasti motivaatiota ja tahdonvoimaa sinnekin!

      Poista
  4. Hyvä Maikki! Minä ainakin uskon että sanonnassa "olet mitä syöt" on ainaki jotain perää.. Ja kyllä sen olosta ainaki ite huomaa jos on tullu syötyä mitä sattuu ja miten sattuu.. :D ps aivan ihana kuva <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan varmasti onkin.. jospa tässä kohta ois vihannes ;D ei mutta kiitos ♥

      Poista
  5. Oon ite päässy nyt siihen, että syön suunnilleen 3h välein. On se olo eri parempi! Ja kerran viikossa herkkupäivä. Tekee gutaa pienelle ihmiselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoppa muuta. Herkkupäivä on täälläkin, eihän tämän elämän kuulu niin tiukkaa olla, että kaikesta kivasta olisi tinkimättä kieltäydyttävä!

      Poista
    2. Ei niin. Kyllä mää kylässä käydessä yms. syön herkkuja. Mutta kotona on se herkkupäivä vähä tiukempi.

      Poista
  6. Mielettömän ihana ja upea kuva. <3

    Ruokapäiväkirjani olis pelottavaa luettavaa, suklaata joka rivilltä. Tähän todella tulisi pysähtyä, mutta mikä pysäyttäisi...

    Ihanaa alkavaa viikkoa toivottelee Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia! Mikähän tuossa suklaassa oikeen on, kun se vaan on jotain niin vastustamatonta? Ihanaa viikkoa sinnekin ♥

      Poista
  7. "Vaikka kyseessä on kuitenkin asia, joka pitää meidät hengissä. Asia, joka vaikuttaa kehomme ja mielemme hyvinvointiin." NÄIMPÄ!!!

    Mulla on semmoinen tilanne, että syön varmaan ihan suht. hyvin, tai terveellisesti, mutta en aina "ehdi" syödä säännöllisesti ja ämppään illalla sitten kaikkee mahollista :D Karkkipäivä mulla on viikonloppuisin, sillä en vaa voi elää ilman karkkia <3 Kyllä oikeanlainen ravinto on äärettömän tärkeää ja sitä jaksaakin paremmin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herkutteluun on täälläkin tästedes pyhitetty yksi päivä, olkoon se sitten palkkiona muuten hyvin syödystä viikosta ;D Se syönti on joskus niin vaivalloista ja muka-hankalaa, kun tämä elämä on niin hektistä.. Jospa siihenkin sais ajan myötä jonkun tarkan rutiinin :) Kiitos! ♥

      Poista
  8. Ihana kuva! :)

    Tässä itse tarkoitus aloittaa tänään taas elämäntapa remonttia ja katsoa mitä sinne suuhunsa pistää ja kuinka usein. Parisuhteen aikana tullut kerättyä painoa mukavat määrät ja viime syksynä skarpattiin yhdessä tosissaan ja katsottiin mitä syötiin ja kuinka paljon. Alle puolessa vuodessa tiputin 10kg, joulu tuli ja tauko salilla ym käymisestä. No sitten päätettiin häistä, se rupes viemään aikaa ja verottamaan jaksamista, no nyt sitä on tullut syötyä todella huonosti. Huoh.. Vaikeinta on silloin, kun niitä mielihaluja iskee, mutta nyt täytyy taas lopettaa mässäily ja tsempata itseään viime syksyisillä tuloksilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta sullahan on jo huikeasti onnistunu kierros takana, kyllä tuo varmasti kannustaa yrittämään uudestaankin! :) tämäkin on asia, joka vaatii ainakin omalla kohdalla vähintään sen 100% panostuksen, tai se jää. Tsemppiä sinnekin! :)

      Poista
  9. Juurikin näin. Ruoka on tärkeä osa päiväämme ja siitä tulee nauttia! Ei se ole peikko tai jokin kielletty hedelmä paratiisin puussa. Kun oikein syö, saa syödä myös korvapuustia, kunhan jättää sen kohtuuteen. Mikä ihana nautinto se sitten onkaan, kun se ei ole pääosassa ruoka-annosta! Pitääkin ottaa päiväkirja käyttöön ja katsoa, miksi oma ruokavalio ei pidä kroppaani kunnossa. (Jollen syö sokerisia juttuja, paino nousee ja jos syön kakkuja jne paino laskee. Jostainhan se kertoo)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, juuri tätä hain itsekin tekstilläni! Itse toistaiseksi rajaan herkuttelut yhdelle päivälle viikossa, jotta saa tämän oikean rytmin ensinnä päälle :) Hyvä kommentti, kiitos siitä!

      Poista
  10. Kylläpä oli hyvin kirjoitettu. Mulla olisi niin sama remontti edessä! Tuntuu vain että aina se kuitenkin jossain vaiheessa ajautuu siihen pulla päivässä pitää luut piilossa-meininkiin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuule, sama kuvio on toistunut täälläkin surullisen useasti! :D jospa tällä kertaa onnistuttais vähän paremmalla menestyksellä!

      Poista
  11. Joskus on lupa olla kerkeämättä, älä ota stressiä - vaikka tiedän, helpommin sanottu kuin tehty. Mua sanalla sanoen ahdistaa, jos omista postauksistani kuluu mielestäni liian pitkä aika - etenkin silloin, jos olisi jotain kerrottavaa mutta kun ei vain ehdi, jaksa tai kykene.

    Mitä tulee tuohon ruokaan, niin ihan totta puhut. Olen itsekin koettanut tarkkailla syömisiäni - olen sallinut itseni herkutellakin, mutta kohtuudella. Syömisen nautintoa ei todellakaan pitäisi väheksyä, liian moni tuntuu unohtavan sen, kun kaikki muut "kriteerit" ajavat syömistouhuissa edelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahh, olipa ihanan armollinen kommentti! :)

      Jotenkin se oma viitseliäisyys vaan pistää harmittamaan, kun nimenomaan on ideoita ja asioita mistä kirjoitta, ja nyt heti -ihmisenä ne pitäis saada mahdollisimman nopealla aikataululla alta pois. Kiitos mukavasta kommentista, samoilla linjoilla ollaan!

      Poista
  12. Eka mun mielenkiinon herätti otsikko ja sitten tuo kuva! Aivan älyttömän kaunis kuva ja sun koiruli niin söpö etten kestä! <3 Mutta aiheeseen pakko kans kommentoida, että pitäis itselläkin varmaan tehdä tuollainen ruokapäiväkirja. Sokeri on itellekin sellainen pahe, mistä pitäis ehottomasti päästä eroon. Tai siis sen liiallisesta nauttimisesta! :/ Onneksi sentään useimmiten tulee syötyä normaalia ruokaa ettei lähde sokerisilla herkuilla korvaamaan sitä. Pitäis alkaa tekemään kyllä semmonen remontti omalle kropalle ehottomasti! Ois muuten kiva lukea jatkossakin aiheesta postauksia jos haluat tehdä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Elisa! Riemu on tollanen hurmuripoika. Itsellänihän tosiaan se oikea ruoka jäi pikkuhiljaa pois, kun nälän vei nuo sokeriset napostelut :l helpottavaa kuitenkin kuulla, etten ole ainoa laatuaan, jolle makea maistuu liiaksikkin! Varmasti tulee näkymään blogin puolellakin tämä PT-projekti, kunhan vähän päästään tähän rytmiin kiinni! :)

      Poista
  13. Ihana kuva postauksessa, niin kaunis! :) Elämäntaparemontti kannattaa, kun on hyvällä ja oikealla mallilla ruokailu, kroppa ja mieli kiittää. :) Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä, lupaan pitää ne mielessä heikkoina ja vaikeina hetkinä ;D Ja aivan totta, olo on kokonaisvaltaisesti parempi!

      Poista

Kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita!