tiistai 29. heinäkuuta 2014

Makkara, joka myrkytti mieleni

Meillä kävi eilen vähän ikävämpi välikohtaus ulkoillessa, kun Ronja löysi lenkkipolun varrelta myrkytetyn makkaran. Tästä edelleenkin tuohtuneena en voi kun ihmetellä näitä kaikkia kamaluuksia, mitä jotkut vatipäät todellakin tekevät. Oulusta on (kuulemma) löytynyt myös makkaroita partaterillä, mikä sekin on eläimelle hyvin kivulias.. En voi kerta kaikkiaan ymmärtää, mitä tällaisella toiminnalla ajetaan takaa? Yksittäiset lemmikkien kuolemat eivät koirapopulaatiota vähennä, joten myrkyttäjä saa niskaansa ainoastaan koiraharrastajien vihat. Mun sappinesteet ainakin oli palaa pohjaan tämän jälkeen, ihmisten ajattelemattomuudella ei ole rajoja...



Meillä oli matkassa tuuria, sillä vaikka koira ehti napata syötin suuhunsa, se lähti vain kantamaan makkaraa kuin keppiä konsanaan. Itse olin kuitenkin jo rekisteröinyt tapahtuneen ja komensin koiraa tiputtamaan tämän epämääräisen klöntin maahan. Ja siinä se sitten oli. Pienehkö makkara, johon oli tehty reikä. Halkaisin makkaran reiän kohdalta, ja tajusin sisällä olevan haisevaa, tummahkoa ainetta. Reaktiomaisesti oksetin koiran siltä seisomalta, ja vein makkaran lähimpään roskakoriin. Säikähdyksellä selvittiin ja "tulisielu" on oma iloinen itsensä. Oma tarkkaavaisuuteni tosin muuttui sillä samaisella sekunnilla vähintäänkin ylivarovaisuudeksi, kohta varmaan konttaan "varmistamassa" joka kolkan ennenkun elukat saa niihin kajota.


22 kommenttia:

  1. Onneksi ei käyny pahemmin! Käsittämätöntä touhua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä oli huojennuksen määrä valtava, tosin niin oli suuttumuskin.

      Poista
  2. Kamalaa! Hämeenlinnassa ollut usein makkaroita joissa partateriä!!! >:( onneksi ei käynyt kuinkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyi että.. Nuo partaterät nostattaa multa kyllä kaikki karvat pystyyn, ne kun varmasti silpoo sisäelimet niin rumasti että varmasti on kivulias kuolema. Tosin noissa nyt harvoin ajetaan lemmikkien etua, että valittais mikään nopea kikka.. :l

      Poista
  3. Kyllä ihminen on julma. JULMA. En tajua mitä nämä ihmiset voittaa tällä. Onneksi kuitenkin teillä oli onnea matkassa, monelle olisi käynyt huonosti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on.. Kyllä tällä saadaan aikaan vaan paljon mielipahaa. Ja onnea kyllä oli, jo pelkästään siinä ettei makkaraa löytänyt tuo nuorempi, joka olis mitään kyselemättä kiskannut makkaran naamariin..

      Poista
  4. Hyi olkoon! Onneksi Ronja ei kerinnyt makkaranpalaa niellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sitä eilen osas arvostaa, kun tuolla nyt on tapana kantaa lenkillä kaikkea mitä sille annetaan tai minkä se itse löytää. Luojan kiitos vaan siitä!

      Poista
  5. Onneksi Ronja ja sinä selvisitte säikähdyksellä. Siskoni koira oli tiputuksessa syötyään jotakin myrkkyä lenkkipolulla! En ymmärrä noita ihmisiä. Sairaita raukat ovat, mutta hakeutusivat hoitoon!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta selvisi kuitenkin? Sepä se, vahinkoa ja pahaa mieltä vaan kylvävät moisella toiminnalla..

      Poista
  6. Meidän saksanpaimenkoira myrkytettiin Oulussa, vieläpä omassa kotipihassa vuosia sitten. Huomasin kuinka naapurin täti heitti koiralle jotain, mutta en tajunnut sanoa tätä vanhemmilleni (olin silloin n. 5v). Seuraavana yönä koira alkoi oksentaa ja koira yritettiin viedä lääkäriin. Päivystävä eläinlääkäri sanoi, et tuokaa aamulla. Aamulla koira oli jo kuollut. Myrkytys varmistui ruumiinavauksessa. Koiramme ei ehtinyt elää kuin 11 kk. Nämä myrkytykset on todella kurjia. En ymmärrä, kuinka lahot aivot myrkyttäjällä on!! Meidänkään koirasta ei todellakaan ollut kenellekään haittaa, ei koskaan ollut karkuteillä, haukkunut tai muutenkaan häirinnyt. Oli muutenkin sisäkoira mut pahaksi onneksemme oli juuri sillä hetkellä ulkona, kun myrkyttäjä oli liikkeellä.. :/
    Tulipas mulla pitkä sepostus.. :) ymmärrän todella vihasi, kun itse tunnen samoin! Onneksi selvisit säikähdyksellä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ompa ollu ikävä tapaus tämäkin! Ja vielä inhottavampaa, kun on kotipihassa sattunut. Luulisi siellä eläimen olevan kuitenkin kutakuinkin turvassa moisilta..

      Poista
  7. Voi helekutin helekutti!
    Onneksi Ronja ei hotkaissut sitä palaa! Näitä samanlaisia juttuja näkee tihenevästi ja kaikki eivät tosiaan ole yhtä onnekkaita. en voi ymmärtää!
    Se, ettei itse tykkää vaikka nyt koirista, ei oikeuta tappamaan niitä! Ei yhtään! Eihän heidänkään tykkäämiä asioita tapeta, hävitetä tai kielletä millään tavalla.
    Meidän perhe on kokenut vuosia sitten kahden kissan turhan kuoleman. Olivat yleensä sisäkissoja, ulkona VAIN hihnassa/omassa pihassa kiinni juoksunarussa. Eräänä kesänä sitten lyhyen kauppareissun jälkeen alkoivat molemmat kissat oireilla. Eläinlääkäriin vienti oli edessä. Toisella oli vaikea astma, toisella sydänvika ja jonkin asteen hermovaurio. Lääkitys aloitettiin kummallekin. Tilanne paheni pahenemistaan, joten lopulta edessä oli lopetus kummallekin. Voi sitä surua! Miksi?! Kukaan ei tiennyt syytä! Mitään myrkkyjuttuja tuskin olisi, koska eivät olleet vapaina ulkona!
    Sen jälkeen kun kissat olivat haudattu, naapuri tuli juovuksissa selvittämään asiaa: Kuinka iloinen onkaan, kun kissat on lopetettu. Kuinka hän jo yritti aikaisemmin niitä myrkyttää sydän- yms-lääkkeillään silloin, kun perheemme oli hetken kaupassa ja kissat pihassa, juoksunarussaan. Kuinka oli katsonut, että ne syövät molemmat niitä lääkkeitä ja oikein toiselle tunkenut suuhunkin niitä, kun muuten ei ollut syönyt...Kehui vielä, että oli sitä varten onkinut kaloja, että saisi syöttää ne lääkkeet kissoillemme....
    Se tunne, kun hän selitti tätä!!! (Ei, emme voisi todistaa häntä vastaan enää, sillä hän tottakai kieltäisi kaiken poliisille)
    Se tunne, kun puolisen vuotta myöhemmin saimme kuulla hänen itsensä menehtyneen sydänkohtaukseen, eikä häntä kukaan ollut viikkoon edes etsinyt...
    Anteeksi, mutta en tuntenut silloin sääliä tai pahaa oloa hänen vuokseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huhhuh.. Meitä on näköjään (aivan liian) moneen junaan.. Juuri edellisellekin vastasin, että kamalia on kyllä nuo kotipihassa sattuneet tapaukset, siellä kun voisi kuvitella että saa rauhassa olla, niin ihmiset kuin eläimetkin. Se on vaan ikävä fakta, että tänne sekaan mahtuu niitäkin, joiden tarkoitusperissä olisi paljon petrattavaa.. Mutta tuo oli kyllä kaiken huippu, että tullaan vielä kääntämään veistä haavassa. Oli sitten selvinpäin tai ei.

      Poista
  8. Niin pistelee vihaksi tuommoinen. :( Kauhulla odotan sitä päivää kun meidän koirat löytää tien varrelta jotain myrkkyjä, kun täälläkin päin niitä tapauksia on ollu. Vaikka vihaisi eläimiä niin pitäis edes sen verran ajatella että nekin ovat yleensä jonkun omaisuutta ja sitä kautta tajuta olla vahingoittamatta niitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä.. Ja itekki on tottunu että koirat saa olla ja mennä aika huolettomasti, ei oo tarvinnu miettiä moisia. Mutta näköjään sitä saa olla tarkkana. Ja nimenomaan ovat jonkun lemmikkejä, tuntevia eläviä eläimiä, mutta myös jonkun omaisuutta.

      Poista
  9. Ihan sairasta tuollainen touhu... Mä en vaan suostu ymmärtämään sitä, miksi joku haluaisi tehdä mitään tuollaista.. Onneksi ei käynyt mitään ja toivottavasti nämä vähenisivät! Fiksu koira sulla, ettei syönyt sitä makkaraa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanoppa muuta :l ja kerrankin oli hyötyä siitä, että neitikäinen rakastaa nimenomaan KANTAA suussaan kaikkea :D

      Poista
  10. Ihan järkkyä hommaa, mikä maailmaa riivaa. Tätä ei ole vielä tullut vastaan meidän Samulle, mutta vastaavaa oli tuolla meidän uimarannalla, jonne oli heitetty rikkinäisiä kaljapulloja ym..terävää roskaa. Kiva on koiran, lasten tai aikuisenkaan saada niitä jalkoihinsa. Että panee vihaksi!

    p.s. seuraan sua nyt Bloglovinin kautta, tarkoittaako se nyt sitä, että sun postaukset tulee automaattisesti mulle. Toivon niin. :)

    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kysymys! Aijai, noista pullojen sirpaleista on haittaa lemmikkien lisäksi myös ihmisille, aivan kuten sanoitkin. Ja mitenpä sitten noukkiakkaan enään yksittäisiä sirpaleita sieltä luonnosta, aina sinne jokunen jää >:l Itse seuraan blogeja oikeastaan vaan tuon bloggerin lukija -toiminnon kautta, joten tämä bloglovin on mullekkin aika tuntematonta aluetta. Mutta ilmeisesti kun menet blogloviniin, siellä näyttää uudet postaukset mutta käsittääkseni ne eivät näy suoraa esimerkiksi omassa bloggerissasi.

      Oikein ihanaa viikkoa!

      Poista

Kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita!