tiistai 5. elokuuta 2014

Kukapa nyt ravintolaan syömistä varten tulisi?

Äiti istuu pöydässä kahden alle 13 -vuotiaan tyttärensä kanssa. Neljänkymmenen minuutin aikana ainoa repliikki taitaa olla yksinkertaisen ynseä "täällä on muitakin ihmisiä", kun tyttöjen jutustelu muuttuu inttelystä kiihkeäksi sanaharkaksi. Kaikki se muu aika uppoaa iPhoneen, ja haarukkaan, joka samalla siirtää ruokaa verkkaisesti suuta kohti. Alan hiljaa mielessäni laskea ihmisiä, jotka eivät koske puhelimeensa meillä vietettynä aikana. 

Heitä on vain kourallinen, sillä karkeasti arvioituna noin 95% asiakkaista koskee kapulaansa jossain vaiheessa ruokailua. Osa vain tuijottelee hajamielisenä näyttöä, osa kuvaa ateriaansa tai itseänsä. Lopetan laskemisen, ja lupaan itselleni pyhästi, että vähennän puhelimen räpläämisen toisten seurassa minimiin. Oikeastaan ilmiö on aika pysäyttävä, vaikka tiedänkin kuuluvani aivan samalla tavalla näihin turhan päiväisiin pläräilijöihin, jotka tarkitselevat rutinoituneena kaiken maailman tilejään useita kertoja päivässä. Varmasti on monta potentiaalista hyvää hetkeä mennyt ohi juurikin tästä syystä. 

Voisin tietysti avautua (muka) valaistuneena tästä ihanan kamalasta teknologiasta, joka on tukevasti asettunut isoksi osaksi jokapäiväistä arkeamme. Sosiaalisesta mediasta, joka toisinaan imaisee muun sosiaalisen elämän mennessään. Mutta ehkä tyydyn vain muistuttamaan, että eläkää tässä hetkessä, naurakaa ja nauttikaa seurastanne. Ne instagramin uusimmat kuvat voit katsella paremmallakin ajalla, monet hetket ovat aivan liian hyviä uhrattavaksi älypuhelimelle.



Loppuun ajattelin vielä koota omaksi ilokseni jonkinlaisen listan edellisen postauksen sotasaaliista, sillä yllätyksekseni teksti keräsi paljon linkkejä ja uusia vierailukohteita, jee! Eli tässäpä olisi sitten kommenteista poimittuja blogeja vaikkapa sitten iltalukemiseksi niille, jotka eivät ehineet vielä näitä vilkuilla.



21 kommenttia:

  1. Niin ärsyttää sama homma ja nimenomaan itsessä. Myönnän syyllistyin räpeltämään luuriani tänään Ikeassa lasten kanssa syödessä. Mietin tuolloin miksi tätä räpellän, on hermostuttava ja addiktoiva hermolelu koko aparaatti. Siksi pidin niin visusti kiinni nakutusluurista, koska se ei orjuuta. Addiktioita nämäkin, tätäkin täytyy pohtia oikein syväluotaavasti.

    Aivan ihanasti olit asetellut taasen tekstit ja kuvat. Wau, haluan ja aion oppia vielä. :)

    Hyvää yötä toivottelee Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän tässä varmasti on pahinta, kun itse lukeutuu tuohon samaan syssyyn! Eikä usein tule edes ajatelleeksi, kun jo niin automaattisesti alkaa se räpeltäminen. Omalla kohdallani aion vakaasti ryhdistäytyä, ettei nyt menis ihan pipariksi ne sosiaaliset tilanteet, joissa varmasti parempaakin tekemistä löytyy sen facebookin sijasta.

      Ja aivan varmasti sitä oppii, kokeilemalla ja epäonnistumalla sitä sisäistää yllättävänkin nopeasti ;D

      Kiitos piristävästä palautteesta, oikein hyvää yötä myös sinulle!

      Poista
  2. Onpa mukavaa, kun munki blogi on huomattu, vaikka aihe ei olekaan mikään höyhenen kevyt...

    Mulla ei oo älypuhelinta. Toivon ja rukoilen sormet ja varpaat ristissä, ettei puhelin hajoa vielä aikoihin. On jo sen verran monta vuotta vanha. Mää oon koittanu pyhittää kaikki nettijutut ihan vaan tietokoneelle. Muu elämä on poissa sen äärestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän on vaan ehdoton rikkaus, kun kaikilla on jaettavana erilaisia ajatuksia ja elämänkokemuksia.

      Arvostan ja salaa myös kadehdin teitä, jotka ette ole tekniikan orjia. Joten suuri hatunnosto sinulle, ei oo ihan helppo nykyaikana pysyä tästä kehityksen tuomasta haittapuolesta erillään!

      Poista
    2. Joskus hieman ärsyttää ku kaverit koossa ni kaikki muut nörttää puhelimillaan ja minä sitte pyörittelen peukaloita... :D Siksiki toivon ja oon päättäny, etten ite tee samaa sitte ku JOUDUN hankkimaan älypuhelimen... :P

      Poista
  3. Hyvä teksti ja samoja ajatuksia täällä. Minulla ei ole älypuhelinta. Siitä on tullut jo ihan vitsi tuttavapiirissäni, ja olenkin sanonut että kun entinen menee rikki niin katsotaan sitten. Tuo peijakas tuntuu kestävän ja kestävän :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, ja minunkin blogini löytyi listasta, kiitos!

      Poista
    2. Haha! Mikä siinä onkaan, että nuo uusimmat uutuudet vaurioituu jo pelkästä ajatuksesta, että kolahtavat johonkin tai saatika sitten tippuisivat! Ja sitten on nämä entisajan sissit, joita ei tunnu hajottavan sitten mikään :D

      Poista
  4. Ihanaa, kiitos blogini mainitsemisesta!! :)

    VastaaPoista
  5. Mitähän tapahtuisi, jos kaikilta otettaisiin kännykät pois ja annettaisiin tilalle ne vanhanajan lankapuhelimet?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin hyvä kysymys! Ainakin useat olisivat aivan hukassa, kun ei oo kuultukkaan kulttuurista, että esimerkiksi pamahdetaan vaan oven taakse, jos ja kun sitä asiaa sattuu olemaan.

      Poista
  6. Nyt on kyllä asiallista tekstiä !! :) Vaikka jatkuva kännykän räplääminen ärsyttää, huomaan tekeväni sitä ihan yhtä paljon kuin suurin osa muistakin. Nykyään tuntuu että kokoajan pitäs olla tavoitettavissa. Mökillä ollessa ahdistaa ajatus siitä että kohta loppuu akku eikä sitä voi ladata, mutta sitte puhelin on ollut tarpeeksi kauan mykkänä sitä huomaa melkeen nauttivansa siitä. Yhtäkkiä ympärillä onkin paljon kaikkea muuta tekemistä, nimenomaan oikeaa tekemistä eikä mitään peukalojumppaa luurimen kans. Ois varmaan välillä hyvä ihan tietosesti jättää kännykkä kotiin tai muuten vaan päättää että siihen koskee vaan jos se soi tai jos on pakko soittaa johonkin. T. Sara joka kirjoittaa tätäkin kommenttia puhelimella :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeastaan kuvailit loistavasti nuo tuntemukset, joihin minun(kin) on turhan helppo samaistua. Ja juurikin tuo pakottava tarve olla tavoitettavissa 24/7, vaikka ei odottaisi mitään tärkeää. Ihan vaan siksi että JOS jollakin oiskin oikeeta, kiireellistä asiaa. T. Toinen puhelimella vastaava :D

      Poista
  7. Kymmenen pistettä tästä kirjoituksesta!! Ihan mielettömän hyvä, joka sisältää pelkkää asiaa.. Sait ainakin minut "heräämään", sillä itsekin valitettavasti lukeudun tuohon joukkoon.. Kuinka turhaa aikaa kaikki teknologia vieköön ja se kaikki on poissa läheisiltä. Tästä kirjoituksesta sain motivaation "uuteen elämään"... :) Kiitos siitä!
    Olen ajatellut vähentää blogienkin lukemista, kun siihenkin uppoaa vähän liikaa aikaa. Ehkä lupaan itselleni kuitenkin käydä tätä sun blogia lukemassa, sen verran hyviä juttuja täällä on.. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos piristävästä kommentista! Ja joskus sitä tosiaan tarvii pienen (tai vähän isommankin) ravistuksen, jotta tajuaa katsella asioita toisesta näkökulmasta.

      Mutta kiitos vielä mukavasta palautteesta :)

      Poista
  8. Minulla ei ole enää älypuhelinta vaan perus kolmen kympin naputtelupuhelin. Toimii kuin unelma, ei pätki ei ryttyile. Minä en räpellä puhelinta ikinä seurassa. En soita enkä vastaa jos meillä on vieraita tai olen itse kylässä. En edes katso kuka soittaa, jos lapset eivät ole reissun päällä. Vieraat kyllä puhuvat pitkiäkin puheluita meillä. Se ärsyttää minua. En halua itse olla niin epäkohtelias, että antaisin seuralaisen odottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ne kyllä pelaa toisin kun nämä täyteen ängetyt älypuhelimet! Mutta erittäin hyvä periaate, pitäis ehkä itsekin totutella siihen ajatukseen, että mitään kamalaa tuskin tapahtuu vaikket olisikaan kokoajan puhelimen ääressä. Ja ne maraton puhelut suoritetaan jossain ihan muualla kuin vieraillessa. Kiitos kommentistasi!

      Poista
  9. Huomasin kommenttisi ja tulin vastavierailulle. Taidankin kuitenkin jäädä ihan lukijaksi, ihana blogi sinulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja lämpimästi tervetuloa =)

      Poista

Kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita!