keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Täydellisiä sellaisenaan

Pakko varmaan kirjoitella muutama sana näistä niin kammottavan kamalista kauneusihanteista, niitä kun ei selvästi voi vältelläkkään. Ei, vaikka kuinka haluaisi elää autuaan tietämättömänä siitä, minkälaiseen muottiin milloinkin pitäisi survoutua. Puhumattakaan siitä, mihin nämä kaiken maailman laihdutus-, dieetti- ja fitness -buumit valitettavan usein johtavat. Joku varmaan ehti jo ajatella, että just joo, taas joku itsekuriton pullamössökansalainen kateellisena avautuuTotta. Itsekuria ei täällä päässä kyllä ole nimeksikään, ja lenkkeilyn sijasta tulee usein valittua nimenomaan se pulla. Tämä lienee hyvin paheksuttavaa, ellet sitten omista jotain supergeenejä, jotka skippaavat kaiken sen ämpätyn rasvan. 

Välillä tuntuu että joidenkin onnellisuusmittari on positiivisella vain, jos itsensä saa tungettua niihin kaikista pienimpiin farkkuihin. Ja silti on edelleen se liian pysty nenä. Tai kierot hampaat. Tai liian lyhyet jalat. Aina joku on liian pieni, liian iso tai muuten vaan vääränmuotoinen. Tietenkään et voi hyväksyä itseäsi, jos et mahdu siihen pahuksen muottiin. 

Niin kliseiseltä kun se kuulostaakin, itsevarmuus kaunistaa. Ihminen, joka viihtyy kehossaan ja on sinut itsensä kanssa, näyttää myös siltä. Nykyään on vaan liian vaikeaa antaa itselleen armoa, kun niitä paineita luodaan joka suunnasta. Haetaan täydellisyyttä, eikä siitäkään huolimatta tavoiteta sitä omaa hyväksyntää. Jokainen eläköön oman elämänsä itselleen, kukaan muu ei tuijota sitä sinun lukemaasi kun seisot vaa'alla, ja totea sitten, että etpä muuten tuollaisena kelpaa. Tai jos todella toteaa, menkööt itseensä. Kenelläkään kun ei pitäisi olla oikeutta asettaa ehtoja tai vaatimuksia jonkun toisen kehosta.

Siispä haluan omalta osaltani kannustaa edes vähän suopeampaan minäkuvaan kaikkia teitä, jotka näitä rivejä nyt silmäilette. Rakastakaa ensin itseänne, jotta voitte rakastaa myös muita. Kaikki te, muistakaa että olette ihania. 


18 kommenttia:

  1. Olen ihan kauhuissani jo nyt, vaikka tyttöni on vasta vajaa 6vee, mihin kaikkeen ympäröivän maailman paineisiin hän vielä joutuu. Itse anoreksian/bulimian sairastaneena tiedän liiankin hyvin, miten pienet, toisten mielestä mitättömät lauseet ja asiat saa aikaan pahaa jälkeä. Onneksi asiat ovat nyt hyvin eikä itsetunnon kanssa ole mitään ongelmaa! Toivottavasti saisin edes hitusen opetettua lapselleni tervettä ajattelua ja hyvää itsetuntoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No aivan varmasti, en osaa edes kuvitella.. Ja ne ajattelemattomat kommentithan ne on pahimpia, varsinkin jos ne kuulee siinä herkimmässä vaiheessa.. Ihana kuitenkin kuulla, että sairaus on taakse jäänyttä aikaa, ja uskoisinkin että juuri näiden kokemuksien myötä osaat antaa vähän erilaiset eväät tyttärelles :) Niin ja hatunnostot sinulle, kun olet sairautesi voittanut!

      Poista
  2. Eihän tähän voi kuin nyökkäillä. Ja yrittää elää sitä omaa elämää sellaisena kuin on. Ja opettaa omalle jälkikasvulleen samaa. Miksiköhän muuten usein näyttää olevan helpompaa sanoa toisille jotain negatiivista kuin positiivista? Oon monesti ihmetellyt..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Jotenkin tuo kehuminen on meille suomalaisille hirveän vaikeaa, ei osata kun nälviä, ja jos joku sanoo jotain mukavaa, reaktio on usein hyvin hämmennyksen sekainen. Muistan kun eräs huoltoaseman kassa yhtäkkiä kehui hiuksiani ja minäkin menin aivan sanattomaksi.. Sitä kun ei ole tottunut ihmisten ystävällisiin kommentteihin. Sekin kertoo aika paljon tästä meidän kulttuurista, ikävä kyllä.

      Myöskään itseä ei sais kehua ääneen, ja tästä asiasta Tania kirjoitti hyvän tekstin, ehdottomasti lukemisen arvoinen ( http://taniansilmin.blogspot.fi/2014/09/omien-vahvuuksien-sanominen-aaneen-ei.html?m=1 ) =)

      Poista
  3. Todella mahtava kirjoitus! ♡ kirjoitit kyllä asiasta joka on tällähetkellä mediassa hyvinkin pinnalla, valitettavasti. Jokaisen pitäisi muistaa oma arvonsa ♡ kaikki ollaan ainutlaatuisia ja just hyviä sellaisina kun ollaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emilia! ♥ Aivan totta, asia on ollut tapetilla jo pitkään, joten koskee varmaan enemmän tai vähemmän meitä kaikkia. Mutta todella hyvin kyllä sanoit, kaikki me ollaan ainutlaatuisia yksilöitä, ja just tällaisena!

      Poista
  4. Viime aikoina olen pohtinut samaista asiaa aika paljon. Kun liian moni asia on niin ulkonäkökeskeistä. Kynnys kaiken maailman korjauksiin ja paranteluihin on aika matala, ja kuinka moni niitä loppujen lopuksi tarvitsee? Kunpa pystyttäisiin hyväksyä muut ja ensin oman itsensä. Kaikki ollaan kuitenkin erilaisia, mikä on vaan rikkaus.

    http://pikku-bambin.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanoppa muuta! Tehty kyllä ihan liian helpoksi kaikenlainen korjailu, vaikka itse kyllä uskon että ilman niitäkin pärjättäisiin :) ja rikkaus nimenomaan!

      Poista
  5. Ajattelen samoin. Ite oon ylipainoinen ja tykkään ittestäni tällaisena. Elämäntaparemppa on menossa vain siksi, etten kroppani kestä enää. Valintojan tämä kaikki on, että miten elää, suostuuko muottiin ja paineisiin jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, oma hyvinvointi kuitenki etusijalle! Hyvä pointti tuo, että kyse on myös omasta tietoisesta valinnasta.

      Poista
  6. Awwww <3 <3 miten puhutteleva ja ihana teksti kerta kaikkiaan!! Kiitos tästä :`)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sulle tästä piristävästä kommentista!! ♥

      Poista
  7. Tän sukn tekstin kanssa voin olla niiiin samaa mieltä! Tosi hyvin oot kirjoittanut. Voi tätä ulkonäkökeskeistä maailmaa. Hohhoijjaa. Rakastetaan itseä ja toisia, sellaisena kuin olemme. Kaikki yhtä arvokkaita <3 Ei ole koiraa karvoihin katsominen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano, hohhoijjaa ;D Ei ole tuohon kyllä paljon lisättävää, jokainen on arvokas. Yritetään pitää tämä mielessä! ♥

      Poista
  8. Nyky-yhteiskunta on sairas. Kun vain saisi omille lapsille terveen itsetunnon olla ylpeitä juuri sellaisina kuin ovat.

    VastaaPoista

Kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita!