sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Kissan kokoinen aukko

On varmaan korkea aika huolestua kun minä, vannoutuneista koiraihmisistä vannoutunein, haaveilen kissastaLapsuudessani meillä oli yksi ja ainoa kissa, maatiainen nimeltä Mauku - ja siinäpä se koko kissahistoriani olikin jo. Tuokin katti oli sitä perinteikästä tyyppiä, joiden annettiin juosta vapaana hiiriä jahtaamassa, tuli kotiin jos ja kun on tullakseen. Tällaista koko kylän kissaa en itselleni halua, vaan nimenomaan sisällä asustelevan killin, jonka ulkoilu tapahtuu ainoastaan valvonnan alla ja valjaissa.

Kyllä, olen tuhlannut tunteja toisensa perään tutustuen erilaisiin kissarotuihin, ja löytänyt sen täydelliseltä tuntuvan rodun. Ragdoll. Tämän jälkeen olen tietysti uppoutunut useisiin kissaloihin ja kasvattajiin, osan kanssa on tullut jo vaihdeltua ajatuksiakin. Tämä koiramaisena kuvailtu kissa tunnetaan nimensä mukaisesti räsynukkena, ja tässä mielestäni oikein kuvaava video, miksi. Toisena vaihtoehtona katselin venäjänsinistä, mutta luonteensa puolesta ragdoll vei voiton. Onko täällä kenties muita rodun ihailijoita?

Kuva: http://www.finragdolls.net/
Kuva: http://www.finragdolls.net/

Oiskohan siellä lukijariveissä mahdollisesti kissaihmisiä, jotka tässä vaiheessa osaisivat takoa järkeä siitä, mitä kissan kanssa eläminen todellisuudessa on? Nyt olisi oikea hetki varoitella, kuinka työlästä ja vaikeaa on kissan sopeutuminen koiralaumaan ja niin edelleen. Kaikki kauhukertomukset ovat tervetulleita, jotta tämä hetkeksi helpottaisi!

36 kommenttia:

  1. Ohhoh ! Kissat on pentuina ihan kivoja, mutta onneks mun ei tarvi edes haaveilla itelle ku allergian takia en pystyis paljoa olemaan samassa tilassa :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa minäki ennen sanoin, joten sinänsä jännä mistä tämä innostus nyt kumpuaa :D aijaa, eikö sulla tuu mistään muusta ku kissoista :o

      Poista
    2. Eipä oikestaan, heppojen kans jos paljon tohuilee niin meen kans vähän tukkoon mut en tiiä onko se heinä vai se kaviollinen mikä sen tekee :D

      Poista
    3. Jep, tallilla nyt voi olla muitaki mikä pistää ärsyttään :D

      Poista
  2. kissat on aina ollu se mun juttu<3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä ollaan kyllä jännän äärellä, koska kissat ei nimenomaan oo ennen ollu mun juttu, mutta nyt haaveilen omasta katista ♥

      Poista
  3. Kissaihminen täällä miukuu, että kyllä kissat ovat ihanimpia olentoja maan päällä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heihei, nämä kommentit ei nyt varsinaisesti auta laannuttamaan tätä kissakuumetta ;D

      Poista
  4. Meillä on näiden koirien lisäksi 11-vuotias Iines-kisuli! Hyvin itsenäinen tapaus :D Siksi en ole kauheasti edes noteerannut sitä. Toki myös siksi, että olen kissoille allerginen ja se on niin selkäesti Tuomaksen kissa ettei sillä paljon minun jutut edes kiinnosta. :D Saunassa asustelee suurimman osan ajasta, ettei kukaan oikein edes tiedä että meillä on kissa. Nuoret kissat on kuulemma ihan mielenkiintoisia kun leikkii ja touhuaa enemmän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiiä johtuuko vuorokauden ajasta, jollon tän kommentin luin, mutta jotenkin tuo kuulosti niin huvittavalta :D Tai tuo lause, että asuu saunassa nii et osa vieraista ei edes tiedä kissasta, haha! =D

      Poista
    2. Hih, muakin huvitti, kun luin Iinan kommentin! :D Mummulassani on kanssa kissa, Helmi nimeltään, jonka läsnäoloa harvemmin huomaa, kun se mielummin viettää aikaa itsekseen, monesti juurikin siellä saunassa :D Ystäväni Taniuskan Sindi -kissa taas on ihan eri maata ja on aikalailla aina läsnä, kun olen kyläilemässä :) Itseänikin haluttaisi hankkia oma kisu, mutta meidän Saku on niin pahasti allerginen kissoille, että tuskinpa saadaan koskaan hankittua :(
      Niin ja tosiaan pidähän meidät ajantasalla, miten sun kissakuumeilun kanssa lopulta käy ;)

      Poista
    3. Haha, eikä mikään ihme! :D Itsekin oon törmänny aika paljon näihin erakkosieluihin, jopa hieman pidättyviin kissoihin. Muistan kyllä pitäneeni näitä kissoja joskus jotenkin ylimielisinä ja ylpeinä, kun vetäytyivät nauttimaan vain omasta seurastaan :D Mutta yksilöitähän kaikki on, varmasti on eroja seurallisuudessa. Tämä Sindi on siis sama nättimys, josta blogissasi olikin kuva, ihana =)

      Poista
  5. Ragdoll on sellanen jonka minäkin voisin ottaa. Valitettavasti mieheltä tulee aina hyvin jyrkkä ei jos kissasta puhuu, ei voi niitä sietää. Eli niin kauan kuin hänen kanssaan olen, ei tähän kamppaan kattoa tule. :D Toki Rocky olisi toinen kysymysmerkki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No itseasiassa meilläkin oli ensireaktiona jyrkkä ei, mutta pikkuhiljaa alkaa jo löytymään vähän jouston tapaista asennetta, pitää vielä vähän työstää ;D Ja tosiaan Ronja ja Riemukaan ei oo kissojen kanssa koskaan ollu, joten kyllähän se totuttelu tulis iso projekti olemaan. On nuo kyllä ihania :)

      Poista
  6. Kaunis kissa :)

    Äh, mitenhän tähän vastaisi? Nykyään olen enemmänkin koiraihmisiä, mutta toisaalta... elin kissan kanssa 4-vuotiaasta 18-vuotiaaksi asti, ja kun muutin pois, kissa jatkoi elelyään vanhassa tutussa kodissaan. Mitä tulee kissan kanssa elämiseen, niin onhan siinä omat, upeat puolensa. Kissa voi olla kerrassaan loistava lemmikki. Toisaalta se voi myös raivostuttaa ajoittain - toki näinhän se on muidenkin lemmikkien kanssa; niin rakas kuin se onkin, ei se aina aiheuta pelkästään positiivisia tunteita... Miten voisikaan :)

    Raportoipas, mihin kissakuumeilu johtaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö vain! :) ihan hyvä kuulla tämäkin puoli, tällaisella kokemattomalla on varmaan varsin ruusuinen kuva asiasta. Vaan koskapa se olis eläinten kanssa eläminen mutkatonta, ihan niinkuin sanoitkin! :) Ja ihan varmasti tulette vielä kuulemaan asiasta, tiedä sitten minkälaisen lopputuloksen merkeissä ;D

      Poista
  7. Vastailin jo oman blogin puolella sun kommenttiin tästä aiheesta, mut voisin vähän jotain muuta keksiä kans siihen jatkoksi. :)

    Tosiaan aika yleisesti ottaen sanotaan, että kissat ja koirat sopeutuvat helpoiten toisiinsa, jos kissanpentu otetaan koiralliseen talouteen eikä päinvastoin koiranpentua talouteen, jossa on jo vähän vanhempia koiriin tottumattomia kissoja. Tietty tää on kovin tapauskohtaista, mut omat kokemukset kotoa ja lähipiiristä tukee aika hyvin tota väitettä. Tietty kissalle pitää taata oma rauhaisa paikka, minne voi hakeutua koirilta "suojaan", vaikka se kuinka koirista tykkäiskin. Meiän kissat asuivat pentuikänsä toisessa perheessä, eivätkä sielläkään kuulemani mukaan pitäneet perheen koirasta. Meillä elivät sitten monta vuotta ainoina eläiminä ja koiranpennun tullessa taloon toinen - maatiainen - on oppinu sietämään koiraa (välillä jopa puskee ystävällisesti), mut ragdoll taasen vaatii sen ehottoman hajuraon koiraan. Toisaalta tunnen taas myös kissoja, jotka painivat ja nukkuvat koirien kanssa, eli kuten aiemmin sanottua, homma on täysin tapauskohtainen. :)

    Ja mitä ragdolleihin tulee, voin puhua oikeastaan vain yhen ragdollin kokemuksella. Ragdoll on raivostuttavuuteen asti seurallinen - siis erityisesti silloin, ku ite et sitä todellakaan ole. ;) Ja sitten ku tahtoisit leikkiä, on kissaa mahdotonta saada innostumaan. Näin siis ainakin meidän 9-vuotiaan kanssa. Nuorempana aktiivisuusprosentti oli korkeampi, mut mitä enemmän vuosia kertyy, sitä useammin kissan voi löytää jostain nukkumasta, aamusta iltaan. Ruokaa siihen uppoaa pohjattomasti, jos vaan antaa syödä, eli en suosittelis ihmiselle, joka ei osaa sanoa vaativan nälkämärinän (alkaa noin 5 minuuttia edellisen ruokintakerran jälkeen) ja katseen eessä "EI!" :p On nimittäin aika herkkä rotu lihomaan, ku on laiskahko ja ahne. Koiramaisuuden kanssa on vähän niin ja näin. Ragdollia sanotaan yleisesti ottaen koiramaiseksi, mut toisaalta, mitä oikeastaan on "koiramaisuus"? Koiria on niin erilaisia, aivan kuten ragdollejakin. Ei se meiän katti kyllä millään muotoa meiän saksanpaimenkoiraa muistuta, kaikkea muuta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, kiitos vastauksesta! Tosiaan ainakin itse haluan uskoa, että kissa hyväksyy noi kaks porskuttajaa, kun pennusta pitäen siedätetään rauhassa molemmat osapuolet. Ja vaikka noi koirat ei oo kissoja edes nähny, niin aivan varmasti sopeutuvat asiaan, kunhan homma hoidetaan oikealla tavalla =) Mutta suuri kiitos tästä, menen vielä penkomaan noita sun blogitekstejä aiheeseen liittyen!

      Heh, hyvä pointti muuten tuosta koiramaisuudesta, yksilöllisyyksiä varmasti on ;D

      Poista
    2. Hahaha, repeilin Bemun kommentille tosta ruokinnasta! Sooooo true! Viimeksi eilen meni hermot, kun kisu jaksoi tunnin putkeen rääkyä ruokaa, vaikka tasan tiesi, ettei vielä ole ruoka-aika... ;)

      Meidän räggäri menee kyllä lötköksi (paitsi jos pelkää tai ei muuten tykkää) ja on ihan hurjan seurallinen. Suihkussa ja joka paikassa pitää aina olla mukana. Sen sijaan se ei tykkää silittelystä tai sylissä olemisesta. Aamuisin se kyllä puskee hellyttävästi. :) Ja ei, Smaug ei tykkää muista eläimistä, mutta ei tietysti hirveesti olla sitä yritettykään totuttaa.

      Mäkin oon aina ollut koiraihminen, mutta kas kummaa... :D Samoin mieheni! Smaug on 6,5kk ja melkoinen riiviö, mutta niin superihana etten ikinä vaihtaisi pois <3

      Poista
    3. P.S. Kiva blogi, täytyy tutustua viilkonloppuna paremmin, paremmalla ajalla! :) Ootko sä muuten FBn oululaisten bloggaajien ryhmässä?

      Poista
    4. Eikä :'D ei voi toista syyttää ainakaan yrityksen puutteesta! Jes, kiva saada useita eri kokemuksia tähän vertailtavaksi, ja yksilöllisyyshän näissä näkyy aika räikeästi.

      Suurin ajatusrumba mulla onkin tuon kanssa, että mitä kissa tykkää noista haukkuvista versioista ja toisinpäin. Onneksi tässä haaveillessa on ehtinyt laatia pilkuntarkan sotasuunnitelman siitä, miten siedättäminen tapahtuisi ;) Hirveän paljo oon pohtinu sitä, kuinka paljon kissan hankinta lisäisi sitä vaivannäköä nuiden lemmikkien hoidon suhteen, kokemusta kun ei ole. Ja tuo seurallisuus on vaan iso plussa, mulla on olo kotoisa kun elukat pyörii jaloissa :D

      Ja kyllä vain, oon myös tuolla ryhmässä, sieltä itseasiassa bongasin tuon blogisikin :) Iso kiitos vielä, kun vaivauduit jakamaan omia kokemuksias, näistä on aina iso hyöty kun kasvattaa tätä kuumetta ;)

      Poista
    5. Mä kehtaan näin kokemattomana väittää, että jos selviät koiranhoidosta, selviät kyllä yhdestä kissastakin. ;) Ne on kuitenkin niin helppoja. Ragdollien turkki pysyy hyvänä eli ei tarvi usein pestä/harjata, kunhan ruokaa ja vettä on, tyhjentelee sitä hiekkalaatikkoa ja leikkii tyypin kanssa, niin hyvä on. Lisäksi uskon, että kun pentuna jo koiriin totuttaa, tulee kisu varmasti niidenkin kanssa toimeen. Helpostihan sellanen tutustuminen ja hyväksyminen saattaa kestää viikonkin. Meillä siis miehen kotikotona on koira, ja ne pari kertaa kun ollaan Smaug sinne viety, eivät oo riittäneet tutustumiseen - varsinkin, kun se dogi on yks hömelö eikä jaksa olla aloillaan... Toinen ku tarvisi vähän rauhallisempaa menoa ens alkuun. :D Räsythän tykkää monesti myös ulkoilla, joten se vois olla koirakaverin kanssa kiva aktiviteetti. :) Toisaalta, kissat kulkee sitten omia polkujaan eikä seuraa kiltisti vierellä... x)

      Poista
    6. Luin nyt vielä noita toisten kommentteja, ja sen verran voin sanoa Smaugista, että nirso se ei todellakaan ole. :'D Se tykkää esim. avocadosta, kurkusta, juustosta, rahkasta, jogurtista, vesimelonista... Kissathan syö periaatteessa pelkästään lihaa/protskua, mutta ollaan välillä annettu sen esim. nuolla jogurttikulho tyhjäksi tms. Meillä on siis ruoka-ajat, jolloin tyyppi saa sekä raksuja että märkäruokaa. Jos raksut olisivat kokoajan kulhossa, Smaug olisi varmaan paisunut jo melkoiseksi palloksi.

      Poista
    7. Smaug kuulostaa ihanalta riiviökakaralta ♥ No jos kerran noin helpolta saat kissan omistamisen kuulostamaan, niin eihän tässä oo enää mitään ongelmaa, estettä tai tekosyytä :'D ja tosissaan itse olen valmis totuttamaan noita rauhassa niin kauan kuin se vaan vaatii, mieluummin niin kun että hätäilee ja tulee sitten yhteentörmäyksiä ja kaikki on kaks kertaa hankalampaa. Ja itseasiassa olin juurikin miettinyt, että tuo pikkukaveri ulkoilisi varmasti mielellään kissan kanssa. Ronjalla varmaan mateleminen ja ympäristön tutkiminen alkais kyllästyttää ;)

      Sen verran vielä pakko udella, että mistä päin Smaug on? Koirien kanssa kun saa olla tarkkana mistä ottaa, joten yritän nyt selvittää asiat perinpohjin myös kissakasvattajien kohdalla :D

      Poista
    8. Itseasiassa olisinkin jossain vaiheessa ehdottanut kasvattajaa, joka asuu tässä ihan lähellä. ;) Eli Haukiputaalla, Uniklubin Kissala on nimi. Kasvattaja on tosi asiantunteva ja kokenut, talossa on muitakin kissoja kuin räsyjä, ja koiria ja hevosia… Käsittääkseni ensi keväänä olisi tulossa taas uutta pentuetta, vink vink. ;D

      Poista
    9. Haa, kiitos tästä! Pakko juosta pikapikaa kurkkimaan kotisivuja ;)

      Poista
  8. Tässä minun kokemuksia Ragdollista :D

    Ihan ensimmäinen juttu on, että eivät sovellu ulkokissaksi, sillä eivät osaa puollustaa itseään :(
    Mutta, meillä on räkkärimme tykännyt olla isossa ulkotarhassa, johon se pääsee tuuletusikkunasta.

    Kerron ekaksi vaikka terveydestä:
    Silmät märkivät ja rähmivät useasti ovat alttiita silmätulehduksille isoineen silmineen. Mitä sinisemmät silmät ovat, sitä terveemmät :) Lisään tähän, että ovat vähän tumpeloita, kun eivät osaa itseään kovin hyvin puollustaa, joten jos vieraita eläimiä (esim. koiria) tulee kylään niin varmasti pääsevät puremaan tms. jos kissa ei ehdi pakoon :( On tieten niitä pippurisempiakin tapauksia :D Olet varmaankin lukenut kuinka räkkärit menevät veltoiksi sylissä, eikä niitä saa pudottaa sylistä niinkuin muita kissoja, sillä räkkärit eivät putoa aina jaloilleen vaan vaikka miten päin :( Muuten on ihan terveterve kissa, ettei mitään sairauksia tule :) Tosin Mustista & Mirristä saa sellaista kuivaruokaa, joka ehkäisee ragdollin sydäntauteja ja muita sellaisia ;)

    Luonne niillä on hyvin koiramainen, hyvinhyvinhyvin seurallinen :) Jos jää hetkeksikin yksin, voi sitä mau'unnan määrää :|
    Ragdollit ovat hyvin rauhallisia, mutta ääntä niissä on vaikka kuinka paljon :'D Haluaisitpa tai et, niin saat syli/petikissan joka yömyöhään kehrää vieressäsi :3 Leikkiin se on valmis koska vain! :D Ragdolli myös kerjää huomiota (tässä talossa ainakin), joten varaudu, että jotain tippuu "vahingossa" sivupöydältä, tai kuulet kuinka joku raapii sohviasi :'''D

    Ruokaa uppoaa,uppoaa,uppoaa... On myös hyvin nirso katti, joten varaudu, että joudut ostamaan jokapäivälle erinlaisen lihapurkin, kun kana ja kala ei maistunutkaan x) Ja tosiaan, kuten edellisessä kommentissa mainittiin, huomaat kyllä, kun kissasi mielestä ruoka on ollut myöhässä, tai sitä ei ole tarpeeksi (tai sitten väärää makua, pahus). Mutta ei siihen niin paljon kulu ruokaa kuin se ulostaa... Ne on sitten semmosia, joita kolalla saa kippailla :|

    En kyllä yhtään ihmettele, kun Ragdoll on Suomen suosituin rotu <3

    PS. Kysy vain jos olen unohtanut mainita jotain, tätä blogia kun alan seurailla ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vastauksesta, tässä tulikin asioita joita en edes hoksannut kysyä, mm. tuota terveyspuolta =) Miten muuten käsittely, ovatko teillä "veteliä" sillonkin kun ottaa kynsisakset esiin? ;D Oon itekseni pohdiskellu useitakin asioita, joista yksi on kissan yksinolo. Koirathan pitää opettaa pala palalta olemaan yksin, ja meillä koirilla on aina jotain puuhasteltavaa yksin ollessa. Miten ragdolli sitten, onko luonnostaan sen verta itsenäinen ettei jää huutamaan joka kerta perään, vai rakennetaanko kissojen kanssa yksinolo ihan samalla tavalla pienin askelin? :) Entä tarvitseeko aktiviteettia esimerkiksi työpäivän ajaksi?

      Mitä olen ymmärtänyt, niin useat pennut ovat sisäsiistejä luovutusikäisinä? Jotenkin sitä miettii ehkä vähän liikaakin, kun ei ole ensimmäistäkään kissaa vielä ollut :D Hirveä pohdinta että miten sitä osaisi opettaa kaikki perusjutut kissalle, vaikka kissahan varmaan oppii aika pitkälti samoilla mekanismeilla kuin koirakin. Tosin motivaatio voi olla eri mittaluokkaa :D Mutta siinähän sitä oppii, jos ei muuten niin kantapään kautta :D

      Kiitos vielä tästä kommentista, tuli esiin monia hyviä asioita! Nykäisen varmasti hihasta, jos joku alkaa vielä mietityttämään ;)

      Poista

      Poista
    2. Ovat veteliä, jopa kynsienleikkuuaikana! :D Se tekeekin siitä harvinaisen helppoa ;-) Tosin varovainen olla pitää, ettei menetä kissan luottamusta. Ja kyllä, useat pennut ovat sisäsiistejä jo pentuna, kunhan vain näyttää mihin saa tehdä tarpeensa :)

      Äläkä huoli, ragdoll on varmasti hyvä opettaja sinulle ja sopii todella hyvin ekaksi kissaksi ;-)

      Poista
    3. Kuulostaa kyllä hyvältä, turha varmaan liikaa etukäteen miettiä :) Kiitos vastauksista, nyt on taas puolet vaivanneista asioista kumottu!

      Poista
  9. En kyllä pysty valitettavasti takomaan järkeä päähäsi. :-D Itse haaveilin ragdolleista vuosikaudet, ja Nuppu ja Juju ovat olleet vielä ihanampia ja hupsumpia kuin osasin edes toivoa. Aika herkkiä otuksiahan ne ovat tuntemiini maatiaisiin verrattuina, ja meillä eniten ongelmia on aiheuttanut sopivan ruokavalion löytäminen. Nirsoja eivät onneksi ole ja syövät vain sen verran kuin tarvitsevat (raksuja menisi enemmän, mutta tarjoan niitä vain palkintoherkkuina). Minusta on ihanaa, että katit ovat aina kaikessa mukana ja tykkäävät paijaamisesta (ja paijaavat itse takaisin). Kahden ragdollin omistajana olen huomannut, että saman rodun sisällä on todella erilaisia tyyppejä. Juju on superälykäs, agilitya rakastava vauhtiraketti, kun taas Nuppu on vähän höppänä pusuttelija, joka jaksaa aina hellyttää hömpötyksillään. Kumpaakaan en ikinä vaihtaisi pois. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy myöntää että olin TODELLA yllättynyt ja ennenkaikkea vaikuttunut, kun luin Jujun osaamat temput, vau! Toisaalta tuo Nupun leijona -temppukaan tuskin onnistuu ihan joka kissalta ;D Heh, ruokavalion kanssa olen tottunut jo tappelemaan herkkämahaisen koiran kanssa, joten tuttua touhua se. Ihana kuulla useita eri kokemuksia eri ihmisiltä, saa vähän kokonaisvaltasempaa kuvaa! Kiitos siis kovasti kommentistasi, tulen varmasti jatkossa penkomaan blogiasi asian tiimoilta ;-D Itsekin nimenomaan kaipaan sellasia kainalossa kyhnöttäjiä, jotka puskee paijattavaksi aina tilaisuuden tullen =)

      Poista
  10. Ragdollit on mun lempikissoja! Muistan varmaan kymmenen vuoden takaa tv-ohjelman, jossa niitä kuvattiin juuri koiramaisiksi kissoiksi ja siitä lähtien ragdollista tuli mun lempparirotu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, kiva että löytyy sielunkumppaneita! :D Onhan nuo upeita, ja kummasti vetävät puoleensa juurikin koiraihmisiä ;D

      Poista
  11. Tuollainen Ragdoll olisi aivan ihana, itse haaveilin samaa rotua, mutta otettiinkin sitten kaksi maatiaista kun naapurista melkein pennut löytyi :) En osaa sanoa miten koirien kanssa tulisi toimeen, mutta onhan se kissan kanssa eläminen tosi helppoa :D Isoin työ on hiekkalaatikon puhdistaminen, jos on sisäkissa. Muuten siitä ei vaivaa juurikaan ole! Meillä onneksi pääsevät ulos, niin ei sitäkään työtä ole. Kisut on ihania<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Itselläni on niin kova ragdoll kuume päällä, että MIKÄÄN muu ei nyt kelpaa :D kiitos kommentistasi, mukava kun tähän kertyi näin paljon erilaisia näkökulmia ja kokemuksia, jes :)

      Poista

Kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita!