torstai 20. marraskuuta 2014

Taivastonteilla

Olen niitä ihmisiä, joille on annettu ihan liian pieni pää. Kaikki ne ajatukset ei vaan kerta kaikkiaan mahdu sinne. Välillä salaa nauran itsekin omille mietinnöilleni, niin utopistisia kun ovatkin. Kirjoittelin aiemmin vähän erilaisen postauksen, ja tämä tulee varmaan menemään aikalaille samoille taajuuksille, eli tiedossa on jälleen jonkinlaista hihhulin sielunelämää. Mikäli olet piinkova realisti, pakene vielä kun voit!


www.csectioncomics.com
Viime aikoina oon uhrannu ajatuksen jos toisenkin kuolemalle, ja sille mitä sen jälkeen tapahtuu. Siirtyykö ihminen todellakin "parempaan paikkaan" vai lakkaako olemassaolo elintoimintojen loppumiseen? Jo pienenä opin ajattelumallin, jonka mukaan hyvät ihmiset pääsevät taivaaseen ja pahat vie piru mennessään. Myöhemmin törmäsin muun muassa kertomuksiin rajatilakokemuksista, jotka saivat miettimään mitä meille oikeasti tapahtuu, kun sydän ei enää lyö? Mitään varsinaista liekehtivää merta paholaisella meidän varalle tuskin on, mutta onko kuitenkin mahdollista, että aivotoiminnan lakattua olisi vielä elämää?

Itse vastaan kyllä. On lohduttavaa vastata niin, sillä silloinhan kuolema ei ole niin pelottava ja karu. Se ei tarkottaisi sitä, että ihminen vain lakkaa olemasta mitään. Tämän hataran toiveajattelun tueksi olen halunnut tietysti löytää faktaa ja todistepohjaa. Toisaalta asiat joita en ymmärrä, ovat osaltaan kelvanneet puolesta puhujina. Miten on mahdollista, että ihmiset, joiden elintoiminnot ovat lakanneet, ovat kokeneet käyneensä niin sanotusti rajalla - ja palanneet sitten takaisin? Mikä on se valona ja hyvänolon tunteena koettu paikka? Järki ei osaa selittää, miten näillä kokemuksilla voi olla niin paljon yhteisiäkin piirteitä, joka mielestäni sulkee pois yksittäistapauksien mahdollisuuden. Näitä tapauksia on tulkittu ja perusteltu varmasti usein eri tavoin - osa varmasti aivan pätevästikin. Rajakokemuksia on kuitenkin ollut myös ihmisillä, joiden aivotoiminta on pysähtynyt hetkeksi, joka taas vaikeuttaa asian selittämistä pelkästään kohonneella endorfiinin tuotannolla. Jos tietoisuus ja minyys on kytköksissä aivotoimintaan, miten se voi irtaantua siitä, tuon tärkeän peruspilarin puututtua? On huomattavasti helpompaa selittää rajakokemukset, joissa henkilö on ollut hengenvaarassa, muttei kuitenkaan kuollut.

Entäpä sitten ne kaikki kertomukset henkilöistä, jotka kokevat syntyneensä uudelleen? Ne tapaukset, joissa pieni lapsi alkaa puhua toisesta kodista ja toisesta perheestä, onnettomuuksista tai tapauksista, joita edellisessä elämässä on tapahtunut. Ovatko nämä kaikki puhdasta sattumaa? Aika mielettömältä tuo kyllä tuntuu, mutta useiden vakuuttavien sepitysten jälkeen on hankala tyrmätä tätäkään suorilta. Toisaalta koko jälleensyntymisen periaate sotii vastaan oman kuoleman käsitykseni kanssa, vaikka "uuden mahdollisuuden" ajatuksesta pidänkin. Ehkäpä annan tämän teorian jäädä muita varten, etten vain synny uudelleen kastematona. Tai ampiaisena, se vasta ironista olisikin.

Mitä te ajattelette ja uskotte? Onko mielestänne kuoleman jälkeinen elämä tai jälleen syntyminen mahdollisuus vai heikkouskoisten höpinää?



10 kommenttia:

  1. Hmm.. nämä onkin jänniä jittuja. Minusta taas on paljon lohduttavampaa ajatella omaa kuolemaa juurikin niin että sitten lakkaan kokonaan olemasta. Ettei koskaan enää ole mitään. Ettei tarvitse elää ikuisesti. Ajatus ikuisesta elämästä (vaikka paratiisissa) on kammottava. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella hyvä näkökulma, kiitos Etnaa kun kävit jättämässä oman mielipiteesi! Ikuisuus kuulostaa pelottavalta, sillä se ei ikinä pääty.Toisaalta itse en sitä ajatusta osaa kavahtaa, mutta ymmärrän oikein hyvin tämän katselukulman :)

      Poista
  2. Ja mie omassa pienessä päässäni taas haluan uskoa uudestisyntymiseen jossain toisessa elämänmuodossa. Tai elättelen toiveita siitä. Muuten kuolema tuntuu jotenkin niin lopulliselta, vaikka ehkä se sitä onkin? Mene ja tiedä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun näissä tulee aina erilaisia näkemyksiä ja mielipiteitä! :) Aivan totta, ajatuksena uudestisyntyminen on omalla tavallaan kaunis.

      Poista
  3. Jollakin jännällä tavalla uskon reinkarnaatioon. En tiedä onko uusi elämä sitten ihmisen vai eläimen ja koska se tulee vastaan. Taivaaseen ja helvettiin en usko. Menee ihan yli ymmärryksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, nämähän on puhtaasti uskon asioita, joten erilaisia näkemyksiä ja mielipiteitä varmaan löytyy. Tokihan näihin asioihin uskominen vaatii tietynlaista mielikuvitusta, tai ainakin kykyä antaa sille tilaa :) Ehkä joidenkin ihmisten on helppo lohduttautua tämän kaltaisiin mielikuviin, tiedä sitten. Kiitos kun kävit jättämässä näkökulmasi kommentin muodossa!

      Poista
  4. Mielenkiintoinen postaus. Juuri näin, nämähän ovat täysin uskon asioita, joita ei voikaan järjellä ymmärtää. Itse uskon niin, miten on lapsesta saakka kerrottu ja "opetettu". On eri näkökantoja, eri ajatusmalleja. Jokainen ajatelkoon tyylillään, eihän me loppu viimein tiedetäkään miten asia on :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! Varmasti erilaisia ajatuksia on niin monta kuin ajattelijaakin, ja koska kyse on uskosta, ei voi olla niin sanottuja vääriä vastauksia. Jokainen uskoo ja näkee, niin kuin haluaa ja that's it :)

      Poista
  5. Hei jes! Tässä tämä sinun ajatus kuolemasta. Tosi avaava! Hymyilytti tuo alku, että ajatuksia on liikaa päässä. Mulla on nimittäin ihan sama juttu. :D

    Vaikka itsekin pohdin tätä tosiaan blogissa vasta, niin en oo tullut oikeastaan mihinkään lopputulemaan. Ajattelen kuitenkin, että se mikä lohduttaa eniten, siihen haluan uskoa. Haluan uskoa, että kun joskus kuolen, saan olla lähimmäisteni kanssa ikuisesti <3 Ehkä vähän höpsähtänyt ajatus, ja vaikka siihen en oikeasti nimenomaan OSAISI täysin ainakaan vielä uskoa, niin haluan silti uskoa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, siltä se välillä nimittäin tuntuu! :D

      Nämä on ehkä enempi sellasia asioita, että mitä syvemmälle ajatusta viet, sitä suuremmassa solmussa olet. Mutta eihän sitä tarvi olla mitään tarkkaaa visiota, mun mielestä ajatus läheisten näkemisestä jo sellaisenaan on kaunis. Siihen haluan itsekin uskoa :)

      Poista

Kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita!