maanantai 26. tammikuuta 2015

Monta reittiä, vain yksi suunta

Tämä elämä osottautuikin yllättävän vaikeaksi, kun täällä tuskaillaan yhä ja edelleen tulevaisuuden kanssa. Kukaan ei tullutkaan tuomaan tarjottimella valmista tulevaisuudensuunnitelmaa kotiovelle. Siksipä tuhlaan suurimman osan ajasta elämänsuunnan pohtimiseen, ja se jos jokin tuntuu olevan loputonta kysymysmerkkiä. Oppisopimuspaikka eläinlääkärissä olisi ollut viihtyvyyden kannalta varma paikka, mutta puhelimen ääressä istuminen ja paikkojen kiertely osoitti tämän hetkiset resurssit vähintäänkin huonoksi. Tämän jälkeen keksin haluta eläinavusteiseen terapiatyöskentelyyn, jonka seurauksena tuli sadateltua hetki jos toinenkin pois antamani sairaanhoitajan koulupaikan muistolle. Aikoinaan läpikaluttu ajatus toimintaterapeutin ammatista nostaa siis pikkuhiljaa päätään, sillä tällä alalla eläimen hyödyntäminen työssä olisi mahdollista. Ja tässä yhdistyisi kaikki ammattiunelmani: eläimet, ihmistenauttaminen ja terapiatyö.


Kuten osassa tekstissä on jo ilmennytkin, olen siis ollut työelämässä vajaa 4 vuotta, mutta läpi on koluttu vain lukio. Opiskeluista kysellään jo tauotta, mikä taas osaltaan lisää turhautumista ja kiireen tuntua - pitäis jo pikkuhiljaa alkaa olla jotain. Mutta ei, en vieläkään tiedä, mikä minusta tulee.

Suurin kynnyskysymys lienee tämän hetkinen sijainti, mahdollisuudet muualla ovat selkeästi paljon laajemmat. Mutta kuinka vakuuttaa tuttuun ja turvalliseen juurtunut rutiini-ihminen pois muuttamisen kannattavuuteen? Luultavasti pidän kynsin ja hampain kiinni Oulun kaupungintalon pylväästä. No, ehkä yritän kuitenkin etsiä itsestäni sitä pientä riskinottajaa, joka ei yritä kalastella vain kotilaiturilta.

8 kommenttia:

  1. Heh, en määkään tiiä mikä musta tulee isona. Lukion käyny, puutarhurin paperit taskussa, AMK jätetty kesken, tiukasti sairaslomalla jo toista vuotta... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helpottaa jo tieto, että suuntaansa etsii moni muukin ;D Jospa se sunkin päämäärä selkenee ajan myötä!

      Poista
  2. Kyllä se suunta vielä löytyy, ennemmin tai myöhemmin! :)

    VastaaPoista
  3. Nääh, en ottaisi paineita myöskään: mä olen jo 31 ja suoritan parhaillaan toista maisterintutkintoa. Työelämässäkin vuosia on takana monta, laskentatavasta riippuu miten monta. Enkä mäkään vielä oikein tiedä mikä musta tulee isona ;) Nyt olen EHKÄ pääsemässä siihen kiinni, mutta vain ehkä. Enkä mäkään jaksa ottaa paineita :)

    Eikä sitä oikein tiedä kuin kokeilemalla. Musta sä olet jo ainoalla oikealla tiellä: pohdit mitä tykkäät ja haluat tehdä ja missä sun vahvuudet on. Sieltä se jostain löytyy, pakottaa ei tarvitse: ainoastaan uskallusta kokeilla. Yritys ja erehdys on nähdäkseni valitettavasti ainoa mahdollinen reitti :) Ja siltikin saatat myöhemmin tajuta että haluatkin tehdä jotain aivan muuta. Ja sekin on ok :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan totta, onhan tässä yksi kokonainen elämä aikaa ottaa siitä selvää! ;) Kiitos kommentistasi, olet kyllä aivan oikeassa. Tsemppiä sulle opintoihin, toivottavasti napsahtais kaikki kohdalleen ja se oma juttu löytyis ajan myötä.

      Poista
  4. En mäkään tiedä oikeastaan mitä haluan tehdä nyt kun valmistun kesällä, moneen paikkaan oon hakenut mutta en ole varma edes siitä haluanko jatkaa suoraan opiskeluja... tsemppiä, kyllä ne asiat järjestyy ja löytyy se oma paikka jossain välissä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen huomannut, että pieni välibreikki kohottaa kummasti sitä opiskelumotivaatiota, eli sitäkin kannattaa harkita jos nyt tuntuu, ettei se koulunpenkki houkuta tarpeeksi =) Kiitos, toivotaan niin!

      Poista

Kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita!