Katsaus kuluneeseen blogivuoteen

Ja niin hurahti ensimmäinen vuosi - no, vielä vähän vajaa sellainen - tämän tekeleen kanssa. Kaiken kaikkiaan blogin aloittamisen jälkeen on tullut julkaistua jo 62 postausta, mikäli tämäkin lasketaan vielä samaan nippuun. Pääasiassa tämä aloittelu on ollut päätöntä hapuilua ja jalansijan etsimistä; miten ja mihin suuntaan lähteä tätä hommaa viemään, minkälaisen aihepiirin raameissa ja niin edelleen. Joka tapauksessa matkan aikana on tarttunut mukaan uusia ajatuksia ja ideoita, kaikkia niitä ihania ihmisiä unohtamatta! 

Nappasin Tanian blogista mukavan idean koota tämän vuoden suosituimpia postauksia tämän tekstin alle, eli tässäpäs listattuna ne tekstit, joita luetaan edelleen muita enemmän. On ollut huikean hienoa huomata, kuinka osa teksteistä on onnistunut herättämään paljon keskustelua ja erilaisia mielipiteitä. Tekstin aiheita on jatkojalostettu kommenteissa, mikä on ehkäpä yksi hienoimmista asioista bloggaamisessa. Mikä postaus on jäänyt teillä mieleen ja mistä syystä?

Kristallipalloja, haamuja ja lentäviä lautasia

Pienestä pitäen olen uskonut enkelihin, toisin sillon enkeli oli joku yliluonnollinen siivekäs olento, joka asuu pilvien päällä ja jolla on siivet. Myöhemmässä vaiheessa istuimme useita kertoja hyvän ystäväni kanssa kuuntelemassa kahden vanhuksen kertomana kaikenlaisia "kummitusjuttuja" mm. pirusta ja kuoleman jälkeisestä elämästä. Yläasteella pidin äidinkielen esitelmäni henkimaailmasta ja spiritismistä. Istuin tuntikausia koneella tietoa etsien - ja löysinkin.

Täydellisiä sellaisenaan

Välillä tuntuu että joidenkin onnellisuusmittari on positiivisella vain, jos itsensä saa tungettua niihin kaikista pienimpiin farkkuihin. Ja silti on edelleen se liian pysty nenä. Tai kierot hampaat. Tai liian lyhyet jalat. Aina joku on liian pieni, liian iso tai muuten vaan vääränmuotoinen. Tietenkään et voi hyväksyä itseäsi, jos et mahdu siihen pahuksen muottiin. 

Makkara, joka myrkytti mieleni

Meillä kävi eilen vähän ikävämpi välikohtaus ulkoillessa, kun Ronja löysi lenkkipolun varrelta myrkytetyn makkaran. Tästä edelleenkin tuohtuneena en voi kun ihmetellä näitä kaikkia kamaluuksia, mitä jotkut vatipäät todellakin tekevät. Oulusta on (kuulemma) löytynyt myös makkaroita partaterillä, mikä sekin on eläimelle hyvin kivulias.. En voi kerta kaikkiaan ymmärtää, mitä tällaisella toiminnalla ajetaan takaa? Yksittäiset lemmikkien kuolemat eivät koirapopulaatiota vähennä, joten myrkyttäjä saa niskaansa ainoastaan koiraharrastajien vihat. Mun sappinesteet ainakin oli palaa pohjaan tämän jälkeen, ihmisten ajattelemattomuudella ei ole rajoja...

Kuka pelkää mustaa miestä?

Mun korvaan tuo sana rotu kalskahtaa ja kovaa. Nyt ei todellakaan puhuta koirista, vaan ihmisistä. Ihmisistä, joiden kuuluisi kaiken järjen mukaan olla tasavertaisia. Mutta ei, eihän se niin mene. Kaikki muut on tasavertaisia, paitsi vääränväriset. Ja muslimit. Ihan vaan siksi että ne lusmuilee ja tekee rikoksia täällä meidän hyysäysyhteiskunnassa. 

Koiranomistajan varjopuolia

Jokainen varmasti osaa kuvitella sen pissakakkarallin epämukavuuden ja tunteen, joka sisällä kohisee, kun katsot epäuskoisena juuri nakerreltuja lempikorkkareitasi. Valehtelisin, jos väittäisin etteikö koiranomistajan arki olisi rankkaakin. Harmaita hiuksia aiheuttaa nyt Ronjan terveys.