Ei voi kauhalla ottaa, jos on lusikalla annettu

Tämäkin aamu käynnistyi terassilla siiliä katsellessa ja toivoessa, että olisinpa minäkin siili. Tai no, olisinpa juuri tuo siili. Se siili, joka jälleen yrittää sinnikkäästi kipittää aidan raoista meidän puolelle. Riemu kiristelee hampaitaan ja työntää hurjan purukalustonsa siilin nähtäväksi aina kun se tulee liian lähelle. Siinä se kuitenkin taas odottelee oikeaa hetkeä, jolloin se vipeltää varmana kohti määränpäätä. Samaan aikaan minä suojaudun elämältä kypärä päässä ja nyrpein ilmein, sillä en toiveista huolimatta ole siili yhtään sen enempää kuin eilenkään. 

Päivä alkoi kyllä ihan mukavasti, kunnes hiukset töröttäen heräsin siihen todellisuuteen, jossa hammasröntgen alkoi 10:20 - tässä vaiheessa kello oli tietysti peruuttamattomasti jo 10:30. Hankin unohdetun ajan suuren tahdon taistelun ja vitkuttelun seurauksena, samalla kun kuukaudet juoksivat eteenpäin ja käytin aikani lähillä kuumeisesti mietiskellen juurihoidon todennäköisyyttä. Vai repiiköhän ne sittenkin vaan sen hampaan pois. No, aikoivat repiä pois jokaisen viisaudenhampaan, mikä tarkoittaa neljää hammasta ja pilliruokintaa, hyrr.. 

Tässä sitä taas istutaan ja mietitään, miten ihminen voikaan olla näin saamaton. Koska kyseessä ei ole yksittäistapaus, mainittakoon että tuota siiliä katsellessa poltin tupakkaa. Keittiön pöydällä odottelee kuntosalin kuukausimaksu, enkä ole nenääni siellä näyttänyt kyseisen kuukauden aikana kertaakaan. 30 euroa on ihan hyvä summa maksaa siitä, että istuu kotona ja aikoo tehdä, muttei kuitenkaan ikinä saa aikaseksi. Joka päivä pieni pääni listaa asioita, joita pitäisi tehdä. Asioiden hoitaminen vaatii kuitenkin aina sen vuoren kokoisen NYT -puuskan, joka taas kestää ohikiitävän hetken - eikä tule ihan heti uudelleen. Eniten tämä pitää paikkansa kaikissa elämäntaparemonteissa, joissa ensiksi pyhästi luvataan ja seuraavassa vaiheessa vähemmän pyhästi epäonnistutaan. 

Nyt on hyvä hetki huomata, miltä näyttää - noh, kuulostaa - saamattomuus. Siispä tämän aamuisen tuskastumisen ja tämän avautumisen pohjalta lupaan taas ryhdistäytyä ja pysyä ryhdistäytyneenä niin kauan, kun sitä kestää. Aion laittaa koneen pois, vetää peiton korville ja kerätä voimia tähän tulevaan koitokseen. Ja sitten aloitan. Kohtaloa uhmaten aion raahata kitisevän ja vastustelevan minäni salille ja tulla kotiin kyykkimään kakkakikkareet takapihalta. Ensi kerralla ei sitten tarvi kummipojan ihmetellä, kuka meillä kakkaa pihalle. Kaiken tämän jälkeen teen terveellistä ruokaa ja ylistän omaa toimeliaisuuttani. Ehkä voisin vihdoin hakea kaupasta niitä imurinpusseja ja lopettaa tämän päivän siivouksella. Siis ehkä. Tätä pitää ainakin harkita!

Herkkä, herkempi, erityisherkkä (haaste)

Sain hauskan herkkyyttä koskevan haasteen Tanialta, ja tässäpä se nyt sitten olis kokonaisuudessaan. Silmät on nyt kyllä niin ristissä, etten jaksa enään oikolukea tekstiä vaan juoksen suoraan petiin.

Seuraavaksi vastaan väittämiin, jotka antavat suuntaa selvittämään löytyykö ominaisuus minulta. Testi oli ihan hyvä, mutta toisaalta oleellisinta ei silti ole iskeä mitään leimaa otsaan, vaan lähinnä oppia tuntemaan itseä vähän paremmin, sekä arvostamaan omaa herkkyyttään joka on ennen kaikkea vahvuus. Herkkyystesti täällä. - Tania

Huomenna tiedossa pläjäys tämän sortin kuvamateriaalia

1. Huomaan helposti yksityiskohdat ja vivahteet ympäristöstäni

Kyllä ja ei. Toisinaan huomio on ei-ehkä-niin-olennaisessa - jopa ihan rasittavuuteen asti. Vastapainona taas joskus tulee tilanteita, jolloin ne pikku yksityiskohdat jää kokonaan huomiotta.

2. Muiden mielialat vaikuttavat minuun

Kyllä! Tämä näkyy eniten ehkä kaverisuhteissa ja työssä. Positiivinen palaute tai tunnelma nostaa välittömästi omaakin mielialaa, kun taas ne ikävemmät asiat vetävät liiankin helposti myös oman suun mutruun.

3. Olen yleensä hyvin herkkä kivulle

Monissa tapauksissa kyllä. Esimerkiksi hieronnan koen osittain epämukavaksi kivun takia, kiemurtelun ja kokoaikaisen ruikutuksen takia olenkin todella miellyttävä hierottava.

4. Kiireisenä päivänä huomaan tarvitsevani vetäytymistä lepäämään, pimennettyyn huoneeseen tai johonkin, missä saan olla rauhassa ja ilman ärsykkeitä

Kyllä. Oikeastaan tuo ei koske pelkästään kiirettä, hakeudun aikalailla päivittäin omaan rauhaani, sammutan valot ja kääräsen itseni peiton nurkkaan.

5. Olen erityisen herkkä kofeiinin vaikutuksille

Nooup. Kahviakaan en juo enää, koska se on a) järkyttävän makuista ja b) sillä ei ole huomattavaa piristävää vaikutusta minuun.

6. Rasitun helposti voimakkaista ärsykkeistä kuten kirkkaista valoista, voimakkaista tuoksuista, karkeista kankaista iholla tai läheltä kuuluvasta sireenin äänestä

Toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän, en kuitenkaan tavallista herkemmin.

7. Minulla on rikas ja monimuotoinen sisäinen elämä (Helin lisäys: kuten vilkas mielikuvitus ja taipumus pohdiskella paljon)

Tähän kissankokoisilla kirjaimilla TOTTA. Jään pohtimaan pienimpiäkin asioita, ja pääni sisällä on vähän väliä meneillään joku prosessi. Mielikuvitusta ei puutu kyllä sitten yhtään, vähempikin riittäis..

8. Minulle tulee epämukava olo kovista äänistä

Eipä oikeastaan, en erityisemmin nauti kamalasta hälinästä ja melusta, mutta harvoin se kyllä tekee oloa epämukavaksi.

9. Liikutun syvästi taiteesta tai musiikista

Musiikki kyllä koskettaa ja koenkin sen monesti hyvin terapeuttisena. Taide ei ehkä niinkään, en muista kovinkaan montaa kertaa, jolloin taide olisi ollut mielestäni jotain niin pysäyttävää, että se olisi aiheuttanut vaikkapa fyysisiä tuntemuksia. 

10. Olen hyvin tunnollinen

En kyllä ole, ei vaikka miltä kantilta yrittää katsoa.

11. Säikähdän helposti

Kyllä.. Tähän vielä kivana lisänä se kiljumisen jalo taito, joka kyllä kajahtaa ilmoille pienimmästäkin säikähdyksestä. Töissä olen onnistunut pari kertaa säikäyttämään kirkumisellani pari raukkaa sivullista, jotka ovat hiippailleet eteeni pahaa aavistamattomina pimeästä portaikosta.

12. Hermostun jos minun täytyy tehdä paljon asioita lyhyessä ajassa

Riippuu vähän asian tärkeellisyydestä. Aikataulujen kanssa olen näin muutenkin todella surkea. Jätän asioita roikkumaan, ja joudun paniikkiin niiden kanssa juuri ennen deadlinea.

13. Kun ihmiset kokevat epämukavuutta fyysisessä ympäristössä, huomaan helposti mitä tulee tehdä jotta olisi viihtyisämpää (esim. muuttaa valaistusta tai istuimia)

Enpä kyllä.

14. Ärsyynnyn kun ihmiset yrittävät saada minua tekemään liian monia asioita kerralla

Kyllä.

15. Yritän kovasti välttää virheitä tai asioiden unohtamista

Nojoo, yritys on kyllä hyvä, mutta varsinkin asioiden unohtelussa olen aika mestari. Varsinkin jos on monta rautaa tulessa, tuntuu että yks jos toinenkin asia unohtuu.

16. Pyrin aktiivisesti välttämään väkivaltaisia elokuvia ja tv-ohjelmia

On joitain asioita, joista pidän itseni tietoisesti erossa, sillä ne herättävät liikaa ajatuksia ja saavat mielikuvituksen valloilleen.

17. Tulen epämiellyttävän virittyneeksi kun paljon asioita tapahtuu ympärilläni

Ei kyllä kuvaa minua.

18. Kova nälkä aiheuttaa minulle voimakkaan reaktion, haittaa keskittymistä tai mielialaa

No kenelläpä nyt ei ;)

19. Muutokset elämässäni sekoittavat minua

Kyllä! Pyrin pitämään paketin mahdollisimman rutiininomaisena, ja siksi tutusta irtautuminen on joskus tosi suuri kynnys. Tietyissä asioissa löytyy kyllä spontaaniutta, joka taas ajaa tekemään päätöksiä ilman ylipitkää vaihtoehtojen pyörittelyä ja pohdintaa.

20. Huomaan ja nautin hienovaraisista tuoksuista, mauista, äänistä ja taideteoksista

Enpä mitenkään tavallista herkemmin.

21. Pidän tärkeänä järjestää elämäni siten, että vältän mullistavia ja kuormittavia tilanteita

Kyllä. Välttelen oikein mielelläni kaikenlaisia konflitkeja, mikäli asia on minusta kiinni. 

22. Kun joudun kilpailemaan tai suoritustani tarkkaillaan, tulen niin hermostuneeksi tai alan täristä, että suoriudun paljon huonommin kuin normaalisti

Vihaan hetkiä, jolloin joudun olemaan huomion keskipisteenä. Olo menee hyvin epämukavaksi, jos tiedän ihmisten tuijottavan ja tarkkailevan. En tiedä, vaikuttaako tämä suoriutumiseen, mutta ainakin se vaikeuttaa sitä.

23. Kun olin lapsi, vanhempani tai opettajani pitivät minua herkkänä tai ujona

Vanhempani tuskin, kotona ja tuttujen ihmisten ympäröimänä olen kyllä ollut sosiaalinen. Mutta muutoin kyllä on varmasti ollut se ujon leima otsassa. 

Haastan mukaan teidät kaikki, koska olen niin poikki, etten kyllä taatusti ala linkittämään enää yhtään mitään :D

♥

Blogissa saattaa esiintyä paikoittain pientä postaustahdin hidastumista, mutta elossa ollaan siitä huolimatta. Toivotankin näissä merkeissä oikein ihanaa ja vähemmän värikästä vuoden vaihdetta kaikille! Tämän tekstin julkaisu on ajastettu, ja tällä hetkellä olen itse jo mökkeilemässä. Hyvää uutta vuotta!

Katsaus kuluneeseen blogivuoteen

Ja niin hurahti ensimmäinen vuosi - no, vielä vähän vajaa sellainen - tämän tekeleen kanssa. Kaiken kaikkiaan blogin aloittamisen jälkeen on tullut julkaistua jo 62 postausta, mikäli tämäkin lasketaan vielä samaan nippuun. Pääasiassa tämä aloittelu on ollut päätöntä hapuilua ja jalansijan etsimistä; miten ja mihin suuntaan lähteä tätä hommaa viemään, minkälaisen aihepiirin raameissa ja niin edelleen. Joka tapauksessa matkan aikana on tarttunut mukaan uusia ajatuksia ja ideoita, kaikkia niitä ihania ihmisiä unohtamatta! 

Nappasin Tanian blogista mukavan idean koota tämän vuoden suosituimpia postauksia tämän tekstin alle, eli tässäpäs listattuna ne tekstit, joita luetaan edelleen muita enemmän. On ollut huikean hienoa huomata, kuinka osa teksteistä on onnistunut herättämään paljon keskustelua ja erilaisia mielipiteitä. Tekstin aiheita on jatkojalostettu kommenteissa, mikä on ehkäpä yksi hienoimmista asioista bloggaamisessa. Mikä postaus on jäänyt teillä mieleen ja mistä syystä?

Kristallipalloja, haamuja ja lentäviä lautasia

Pienestä pitäen olen uskonut enkelihin, toisin sillon enkeli oli joku yliluonnollinen siivekäs olento, joka asuu pilvien päällä ja jolla on siivet. Myöhemmässä vaiheessa istuimme useita kertoja hyvän ystäväni kanssa kuuntelemassa kahden vanhuksen kertomana kaikenlaisia "kummitusjuttuja" mm. pirusta ja kuoleman jälkeisestä elämästä. Yläasteella pidin äidinkielen esitelmäni henkimaailmasta ja spiritismistä. Istuin tuntikausia koneella tietoa etsien - ja löysinkin.

Täydellisiä sellaisenaan

Välillä tuntuu että joidenkin onnellisuusmittari on positiivisella vain, jos itsensä saa tungettua niihin kaikista pienimpiin farkkuihin. Ja silti on edelleen se liian pysty nenä. Tai kierot hampaat. Tai liian lyhyet jalat. Aina joku on liian pieni, liian iso tai muuten vaan vääränmuotoinen. Tietenkään et voi hyväksyä itseäsi, jos et mahdu siihen pahuksen muottiin. 

Makkara, joka myrkytti mieleni

Meillä kävi eilen vähän ikävämpi välikohtaus ulkoillessa, kun Ronja löysi lenkkipolun varrelta myrkytetyn makkaran. Tästä edelleenkin tuohtuneena en voi kun ihmetellä näitä kaikkia kamaluuksia, mitä jotkut vatipäät todellakin tekevät. Oulusta on (kuulemma) löytynyt myös makkaroita partaterillä, mikä sekin on eläimelle hyvin kivulias.. En voi kerta kaikkiaan ymmärtää, mitä tällaisella toiminnalla ajetaan takaa? Yksittäiset lemmikkien kuolemat eivät koirapopulaatiota vähennä, joten myrkyttäjä saa niskaansa ainoastaan koiraharrastajien vihat. Mun sappinesteet ainakin oli palaa pohjaan tämän jälkeen, ihmisten ajattelemattomuudella ei ole rajoja...

Kuka pelkää mustaa miestä?

Mun korvaan tuo sana rotu kalskahtaa ja kovaa. Nyt ei todellakaan puhuta koirista, vaan ihmisistä. Ihmisistä, joiden kuuluisi kaiken järjen mukaan olla tasavertaisia. Mutta ei, eihän se niin mene. Kaikki muut on tasavertaisia, paitsi vääränväriset. Ja muslimit. Ihan vaan siksi että ne lusmuilee ja tekee rikoksia täällä meidän hyysäysyhteiskunnassa. 

Koiranomistajan varjopuolia

Jokainen varmasti osaa kuvitella sen pissakakkarallin epämukavuuden ja tunteen, joka sisällä kohisee, kun katsot epäuskoisena juuri nakerreltuja lempikorkkareitasi. Valehtelisin, jos väittäisin etteikö koiranomistajan arki olisi rankkaakin. Harmaita hiuksia aiheuttaa nyt Ronjan terveys.

Rivien takana (OSA 2)

Koska kysymyksiä tuli paljon luonteenpiirteistäni, tulevaisuuden haaveista ja perheestä, päätin kirjotella niistä vähän laajemmin. Aiemmat vastaukset löydät tämän linkin takaa. 

Ainoa löytämäni perhekuva, ja tämä onkin sitten noin viiden vuoden takaa

Kuten jo blogia aloittaessa päätin, mitään henkilökohtaisia suhdekiemuroita sun muita yksitysasioita ette tule täällä kyllä näkemään. Läheiset vilahtelevat teksteissä ja kuvissa silloin tällöin, joten tässäpä tällainen supistettu esittely siitä puolesta. Perheeseeni kuuluu äidin ja isän lisäksi 19-vuotias pikkusisko ja 18-vuotias pikkuveli. Olen siis aivan tavallisen ydinperheen esikoinen - eli se tienraivaaja. Vanhempani ja sisarukseni asuvat lyhyen ajomatkan päässä, vähän rauhallisemmalla alueella kahden koiran kera.

Aiemmat tekstit jo paljastavatkin sen verran, että kuvioissa on myös Kimi. Tutustuttiin joskus riparikesäisinä joten tämä tarina sai alkunsa joskus kuustoista-seitsentoista kesäisenä, eli niihin aikoihin, kun ajettiin vielä mopoilla. Ilman asian suurempaa syväanalysointia minulla on siis myös aivan ihana mies. 

Sitten se vaikein osuus, nimittäin kyselitte luonteenpiirteistäni. Yksi kysymys pakotti nimeämään kolme asiaa, joissa itsessäni pidän. Tätä jouduin hetken jos toisenkin pohtimaan, vaikka loppujen lopuksi vastaus oli helppo. Itsessä parhaimpia asioita ovat mielestäni jo aiemmin mainittu empatiakyky, toisena avarakatseisuus ja kolmantena lyhyt vihaisuus. Vihaisena minulta katoaa huumorintaju, joten asian läskiksi lyöminen on viimeinen virhe, mitä kannattaa lepyttelynä kokeilla. Minut saa piristymään milloin mikäkin. Joskus se on vaan onnellinen ohikiitävä hetki, jolloin ei edes tapahdu mitään ihmeellistä. Joskus se taas on ihanan tapahtuman tai hyvän teon seuraus. Joku hauska edesottamus tai jonkun tavoitteen tai unelman täyttymys. Tai ihan vaan oikein valitut sanat.

Koen olevani ainakin jollain tasolla läheisriippuvainen, ja siksipä nämä kysytyt kolme parasta tapahtumaa liittyvät oikeastaan kaikki jollain tasolla ihmissuhteisiin. Toisaalta muistan edelleen sen tunteen, kun sain ensimmäisen oman koiran. Tuolle nuorelle teinitytölle tämä oli unelmien täyttymys, joten mainittakoon se yhtenä ikimuistoisena hetkenä. 

Tulevaisuuden haaveita listasin jo aiemmissa vastauksissa, mutta niistä oli vähän tarkennettujakin kysymyksiä. Haaveammatteja kysyttiin, ja ne suurimmat ovat psykologi, poliisi ja eläinlääkäri. Kaikki nämä olen itse itseltäni poissulkenut. Unelma asumisesta liittyy johonkin idylliseen paikkaan, jossa eläimillä on tilaa juosta ja mulla lääniä mitä sisustaa ja laittaa. Sen suurempia kriteerejä ei ole. Koska olen realisti, ja joudun tylsästi vastaamaan, ettei sellasia järjettömiä unelmia oikeastaan ole. Tai jos on ollut, ne on rankalla kädellä evätty.

Kolme vapaavalintaista faktaa minusta

• En voi sietää eriarvoisuutta, ja näistä asioista minulla onkin hyvin vahvoja mielipiteitä.
• En ole kovinkaan siisti taikka järjestelmällinen, ja silti siivoan päivittäin.
• Pelkään sotaa ja kaikenlaisia epidemioita, viimeisin kauhunaihe on tietenkin Ebola ja ihmisten puheet kolmannesta maailmansodasta.

Rivien takana (OSA 1)

Ensinnäkin kiitokset kaikille, jotka vaivautuivat kysymyksiä nakkelemaan, niitä saa laittaa edelleen! Kysymyksiä tuli niin paljon ja niin eri aiheista, etten edes yritä tunkea niitä yhteen tekstiin. Lätkin tähän suoria kysymyksiä suorilla vastauksilla, toiseen postaukseen yritän kirjotella laajemmin asioista, jotka vilahtelivat useissa kysymyksissä. Näitä olivat nopeasti vilkaistuna luonteen lisäksi mm. perhe, haaveet ja ihmissuhteet yleensäkkin.

Mistä unelmoit? Koska olen haaveilija -tyyppiä, on unelmiakin useita. Toisaalta unelmat on sitä tavallista sorttia: onnellinen tulevaisuus ihanien ihmisten ympäröimänä, rauhallisella seudulla, kauniissa talossa (jossa on valtava piha) ja ihanassa työpaikassa. Matkailua, elämää ja ehkä jonkinlaista vapaaehtoistyötä.

Opiskeletko/oletko työssä? Olen hakenut nyt opiskelemaan, mutta ainakin vielä käyn töissä ravintolassa/kahvilassa.

Lempivuodenaikasi ja miksi?  Kaikissa on puolensa. Paitsi talvessa. Kevät on ehkä mieluisin, kun luonto heräilee talven jäljeltä ja ihana lämpö lähestyy.

Herkutteletko makealla vai suolaisella? Mikä on sinun lempiherkku?
Ehdottomasti makealla! Toki suolainenkin voi olla hyvää, muttei se vedä veroja kunnon sokeriövereille. Lempiherkuksi taas sanon Wiener nougat, koska sitä tekee tällä hetkellä mieli..

Mitä vaatetta käyttäisit joka päivä koko loppuelämän ajan sun vaatekaapista jos olisi pakko? 

Varmaan valko-mustaa haaremmi haalaria, koska se on nätti mutta mukava päällä. Sopisi siis kotona köllöttelyyn mutta myös julkisissa paikoissa pyörimiseen.

Mikä olisi seuraavan lemmikkisi nimi?

Jos se pelkästään minusta olisi kiinni, niin joko Riesa, Kiusa tai Kiukku.

Keräiletkö jotain ja harrastatko muuta kuin koiruuksia? Teetkö käsin jotain, kuten neulot, ompelet, askartelet..?

En varsinaisesti keräile mitään, kumma kyllä. Koirien ja kuntosalin lisäksi ei tätä nykyä ole muita harrastuksia, toki ratsastuksen uudelleen aloittaminen polttelisi kovasti.

En myöskään tee käsin mitään, en ole niitä kaikkein innokkaimpia ja kärsivällisimpiä ihmisiä, jotka malttavat keskittyä pikkutarkkaan tekemiseen. Kouluaikoina olin aina se raukka, jonka kohdalla opettaja huokaisi ja ihmetteli miten on mahdollista, että neulon neljättä kertaa puolen tunnin aikana väärään suuntaan. Tosin piirtämisestä pidän kovasti, se tosin on jäänyt melkeinpä kokonaan.

Musiikkimaku? Suosikkielokuva?

Tähänkään ei oo yksioikoista vastausta. Kaikki riippuu täysin fiiliksestä, eli vaihtelee ääripäästä toiseen ääripäähän. Tällä hetkellä äänessä paljon Indila. Suosikkileffa ehdottomasti Notebook.

Kuinka henkinen olet? 

Sanoisin että kaikkine arvoineni, intohimoineni ja luonteenpiirteineni hyvinkin henkinen. Tosin tämä puoli ei välttämättä näy blogin puolella paljoakaan.

Ootko ihan oululainen alunperin? Jos et, ootko asunut täällä kauan?

Olen syntynyt Lumijoella mutta asunut valtaosan elämästäni Oulunsalossa. Varsinaisesti Oulussa olen asunut vasta kahdeksan kuukautta.

Minkälaisia blogeja tykkäät lukea ja miksi bloggaat? Mitkä ovat lemppariblogejasi?

Jos jonkinmoisia! Lukulistalta löytyy tosin pääosin eläin-, sisustus-, treeni- ja lifestyleblogeja. Itse olen blogannut vähän erityylistä blogia jo vuosia, nimittäin ennen tätä kyhäelmää pidin koiraharrastukseen keskittyvää blogia. Tämä blogi taas lähti ihan puhtaasta kokeilunhalusta, mutta edelleen yhteisöllisyys kannustaa jatkamaan. Tuskinpa tähänkään olisi tultu ilman tätä ihaninta lukijakuntaa ja huippuja ihmisiä, joihin blogimaailman kautta on tutustunut.

Näitä lemppariblogeja sitten riittääkin.. Inspiraationa toimii esimerkiksi beauty of life -blogi, mutta suosikkeja on aivan liian monta listattavaksi!

Lempipaikat Oulussa?

Melkein kaikki suosikkipaikkani ovat kaukana itse keskustasta, mutta sanottakoon vaikkapa Varjakan satama ja Ainolanpuisto.

Minkälainen olisi sun unelmaloma ja haaveiden matkakohde?

Se kestäisi kuukauden tai kaksi: ehtisi nauttia muttei kuolla koti-ikävään! Parasta tietty olisi, jos pääsis näkemään useita erilaisia paikkoja ja kulttuureja. Ja lämmintä pitäis olla! Kiinnostavia paikkoja ovat esimerkiksi Islanti, Australia, Afrikka ja Pariisi.

Minkälaisia piirteitä arvostat muissa ihmisissä?

Rehellisyyden lisäksi pidän ihmisistä, jotka ovat aitoja, empaattisia ja välittäviä. Liika itsevarmuus ja oman navan tuijottelu taas saavat minut juoksemaan kauas pois.

Mikä on paras luonteenpiirteesi?

Hmm. Ompa vaikea. Sanoisin kuitenkin, että hyvä tilannetaju ja/tai empatiakyky. 

Mahdollisuus tonkia niitä pimeitä puolia

En oo oikeastaan kirjotellut itsestäni juurikaan, ja siitäpä sainkin idean koota jonkinlaisen esittelyn täällä esitettyjen kysymysten pohjalta. Eli nyt on kaikki kysymykset tervetulleita ja niitä saa vapaasti jättää myös anonyymina, kunhan muistetaan ne hyvät käytöstavat. Myös postausideoita tai -toiveita voi jättää tässä yhteydessä. Siispä pallo on kokonaan teillä, mitä te haluatte tietää ja mikä teitä kiinnostaa?  

Kristallipalloja, haamuja ja lentäviä lautasia

Toivottavasti pidätte täysjärkisenä vielä tämän postauksen jälkeenkin. Osa linkeistä vie sivuille, jotka saattavat sisältää ahdistavaakin tietoa. Siispä herkimpien ei välttämättä kannata iltamyöhään noita keskustelualueen viestejä sen kummemmin pläräillä.

Mistä lie tämäkin idea lähti, mutta päätin mennä ensimmäistä kertaa näkijälle, tästä tulen varmasti kertomaan myöhemmin täällä. Kyllä, aion maksaa siitä että joku meediona tai ennustajana pidetty henkilö ennustaa minulle. En odota punaista telttaa kristallipalloineen, joka näyttää lapsien lukumäärän tai rakkauselämän käänneseikat. Sisällä kuplii pientä odotusta ja jännitystä, vaikka kaikki tämä lähteekin puhtaasta mielenkiinnosta. Samalla salaa toivon saavani jonkin sortin varmistuksen siitä, mihin aina olen uskonut. Siitä niin sanotusta toisesta ulottuvuudesta. Pienestä pitäen olen uskonut enkelihin, toisin sillon enkeli oli joku yliluonnollinen siivekäs olento, joka asuu pilvien päällä ja jolla on siivet. Myöhemmässä vaiheessa istuimme useita kertoja hyvän ystäväni kanssa kuuntelemassa kahden vanhuksen kertomana kaikenlaisia "kummitusjuttuja" mm. pirusta ja kuoleman jälkeisestä elämästä. Yläasteella pidin äidinkielen esitelmäni henkimaailmasta ja spiritismistä. Istuin tuntikausia koneella tietoa etsien - ja löysinkin.

Olen kai aina ollut vähän hyväuskoinen, ja kaikennäköisiä kokemuksia lukiessa unohtuu kokonaan lähdekriittisyys. Kaiken sen imemäni tiedon jälkeen uskallan kuitenkin todeta ääneen uskovani yliluonnolliseen. Tässä maailmassa on niin paljon kaikkea selittämätöntä - kuten lukemattomia parantumisia - joita ei järki tai tiede kykene perustelemaan (esimerkkejä ihmeparantumisista yksi, kaksi). Kaikki tieteen rajat ylittävä kiinnostaa minua, ja muita samanhenkisiä kehoitan katsomaan muunmuassa Mielen salattu voima -dokumentin (Osa 1, Osa 2, Osa 3) 

Osa minusta haluaa myöskin haalia kaiken irtoavan rajatiedosta, mutta pieni osa pitää kaikkea tuota tuntematonta pelottavana. Tästä huolimatta olen lukenut paljon muunmuassa ufologiasta ja parapsykologiasta. Luin myös erästä blogia, jonka pitäjä kertoi että hänellä on kyky saada yhteys tuonpuoleiseen. Blogi oli mielenkiintoinen mutta välillä aika kriipivä, ja lopetin seuraamisen siinä vaiheessa kun yksinolo iltaisin alkoi käydä tukalaksi. Tuo mainitsemani ufologia on usealle outo käsite, itsekään en tiennyt juuri mitään ennen kun näin tämän videon. Video on pätkä dokumentista, ja kyllä, nykyteknologian valossa kaikkiin kuva- ja videomateriaaleihin kannattaa suhtautua hieman skeptisesti, niin helppoa kun kuvanmuokkaus on. Joka tapauksessa tämä kyseinen video oli alkusysäyksenä tiedon etsinnälle. Kiinnostuneille tai täysin jo hulluna pitäville vielä muutama videolinkki: mielenkiintoinen video pakistanista ja Suomenlahdelta. Itse pitäisin luotettavimpina noita vanhempia kuvia, tuollon kun ei kuvanmuokkaus ole ollut ihan niin yksinkertaista. Nämä kuuluisat Paul Trentin ufokuvat ovat vähintäänkin mielenkiintoisia, vai mitä mieltä olette?

Mount washington, vuosi 1870 (Kuva: ufocasebook.com)/

Olen perinteinen nynny, jolle kaikki kauhut ovat liikaa. Painajaisia puskee vähän liiankin helposti, ja monesti kun kuulee tai näkee liikaa, tekee mielikuvitus tepposia yksin ollessa. Koska nössöyden lisäksi olen myös heikkouskoinen, yritän jättää tietyt aihealueet tiedonhankintani ulkopuolelle. Niin mielenkiintoista kun tämä kaikki onkin, on paljon asioita mistä en halua edes tietää. 

Herättikö teksti minkälaisia ajatuksia? Oliko kaikki yllämainittu huuhaata, vai onko täällä mahdollisesti muitakin yliluonnollisista asioista ja oudoista ilmiöistä kiinnostuneita? Kaikenlaiset näkökulmat ja mielipiteet ovat tervetulleita! 

Hyvästi, rakas ystäväni pizza

Nyt on tiedossa niitä koottuja selityksiä. Että kun on ollu niin kauhee kiire ja sitä rataa. Koko viime viikko meni kylläkin sairaslomalla, joten ajanpuute on harvinaisen huono tekosyy. Aikaa ja omaa mielenkiintoani on sen sijaan vienyt käyntiin hyrähtänyt elämäntaparemontti, jonka päämääränä on muokata tästä kammottavasta sokerihiirestä oikein syövä ja ennenkaikkea hyvinvoiva versio. Lähtötilanne oli kyllä katastrofaalinen ja ruokapäiväkirjan pitäminen vähintäänkin shokeraavaa. Sen oman syömisen tajusi vasta siinä ylös kirjoitellessa, ja monet kerrat tekikin mieli jättää kirjoittamatta sinne listan jatkoksi ne parit korvapuustit, kun se kuitenkin luki siellä jo useaan kertaan muiden naposteluiden seassa. 

Tuomio vetikin sitten sanattomaksi, sillä yhden päivän aikana tuli napsittua neljän päivän sokeriannokset ja silti lopputulos oli huomattava kalorivaje. 2. tyypin diabeteksen riski lisäsi motivaation määrän kolminkertaiseksi, ja niinpä se oikea ruoka on uponnut ääntä kohden uskomattomalla tahdilla. Uuden ruokavalion puitteissa onkin sitten syöty kahden ja puolen tunnin välein, mikä tuntuu vielä toistaiseksi kokoaikaiselta ähkyltä. Tämä ei tietenkään ole ihme, kun keho on tottunut todella pieniin ruokamääriin, jotka taas ovat sisältäneet kaikkea muuta kuin niitä elimistölle tärkeitä ainesosia. 

Samalla ajauduin tietysti pohdiskelemaan vääristyneitä suhteita ruokaan. Surullisen moni tuntuu kamppailevan asian kanssa tavalla tai toisella, kun syödään liian vähän, syödään liian paljon tai sitten syödään aivan väärin. Tai muuten vain menetetään se syömisen nautinto, kun ainoa ajatus on kalorien määrä. Vaikka kyseessä on kuitenkin asia, joka pitää meidät hengissä. Asia, joka vaikuttaa kehomme ja mielemme hyvinvointiin. Siispä on aika ottaa lusikka kauniseen käteen, ja nauttia syömisestä. Nauttia jokaisesta suupalasta, muistaen kehon tarpeet ja unohtaen liiallisen kalorien tarkkailun. Sillä sitähän me oikeasti tarvitsemme, ruokaa.

Talvi tulee - lyökäämme kanamunat päähän!

Varsinaisia asupostauksia tuskin tulette paljon täällä puolella näkemään, mutta nyt on aivan pakko tehdä kuvien kera kunniaa lämpimille neuleille ja villasukille! Ne on ehdottomasti yksi mukavimmista syksyn merkeistä. Muita syksyisiä asioita voit käydä vinkkaamassa tuonne arvontaan (käynnissä vielä kaksi viikkoa.)

Koska talvi pakkasineen on taas askeleen lähempänä, iskee ainakin allekirjoittaneelle kova vimma pelastaa sitä kesän (ja suoristusraudan) jäljiltä kärähtänyttä kuontaloa. Siispä nyt on korkea aika kerätä yhteen kaikki parhaimmat kauneusniksit, niin tukkaan kuin ihollekin. Ja kuten osa lukijoista varmaan muistaakin, välttelen kemikaalien syöttämistä hiuksiini. Ainoa käytössä oleva silikoonisekoitus onkin hiuslakka, ja sitäkään ei tule laitettua usein. Sen sijaan sohvalla on istuttu monet kerrat kanamunat päässä, mutta ennenkun naurahdat, puolustaudun: se todellakin toimii! No, ainakin tälle hiuslaadulle.

Täällä on noita ruoka-aineita testailtu hyvin varovaisesti aina sen jälkeen, kun löin oliiviöljy-hunaja -sekoituksen tukkaan ja annoin sen takertua yön yli. Tämä rasvamainen vaikutelma ei lähtenyt hiuksista ilman kunnon tappelua, mikä tässä yhteydessä tarkoittaa useita ja vielä kerran useita shampoopesuja. En siis suosittele tätä sörsseliä ainakaan tällaisena yön yli -kampanjana. Mutta nyt te kaikki, joilla on toimiviksi testattuja niksejä tällä saralla, tuokaa ne ilmi! Tyhmänä tietysti testaan kaikki, ja kerron sitten kannattiko.

Miten niin valmiiksi käytettyjä unelmia?

Ajattelin aloittaa tämän orastavan bloggaamisen avaamalla blogin nimeä, ja sitä mitä blogi pitää sisällään. Halusin nimeen sisältyvän sanan unelma, koska todennäköisesti teksteistä tulee löytymään parantumatonta haaveilua, joka lienee on tällaisen ikiromantikon tärkein ominaisuus. Koen olevani aivan tavallinen parikymppinen nainen, jolla on aivan tavalliset unelmat ja tavallinen elämä. Luultavasti moni muu omaa täysin samat tylsän harmaat haaveet, joten nämä jonkun jo valmiiksi toteuttamat unelmat isosta omakotitalosta ja pihasta viittaavat sanaan valmiiksi käytetyt. 

Takuuvarma aihe tulee olemaan sisustus, josta tuskin saan koskaan tarpeekseni. Olen ainakin suunitelmien tasolla innokas entisöijä ja värkkäilijä, joten yritän saada mukaan välillä diy -projektejani. Sisustuksessa makuni sijoittuu hyvin pitkälti luonnonläheisen ja vintagen välimaastoon; eipä ole taljojen ja puupintojen voittanutta.. Blogissa tulee varmasti näkymään välillä myös koirani, kaksi ikitermiittiä Ronja (saksanpaimenkoira narttu) ja Riemu (sekarotuinen uros). Olen kiinnostunut myös luonnon- ja eläintensuojelusta, ja tulen varmasti käsittelemään asiaa muunmuassa suosimani luomukosmetiikan kantilta.

Sisältöä en kuitenkaan voi rajata - ainakaan vielä - tiettyyn aihepiiriin tai sen ulkopuolelle. Odotettavissa on näin ollen mietteitä ja kuvia milloin mistäkin, mikä nyt sattuu sillä hetkellä olemaan tärkeää tai ainakin jollain tasolla ajankohtaista. Mitään kaikkein henkilökohtaisimpia salaisuuksia täältä ei tule löytymään, jotta jäisi yksityisyydestä jäljelle edes ne rippeet. Lopetan tämän minimaalisen alustuksen tähän, niin jää ehkä jotain kerrottavaa myöhemmillekkin kerroille.