Ehkä on hyvä aloitella tämä pitkittynyt ja sen myötä hyvin häpeällinen esiintulo pikaisella tilannekatsauksella. Täällä ollaan täysissä sielun ja ruumiin voimissa, vaikkakin elämä on tällä hetkellä yhtä hullun myllyä. Arjen pikku iloina mainittakoon kaksi ystäväpiirin ihanaa pientä ihmisen alkua, jotka vihdoin ja viimein ilahduttavat meitä läsnäolollaan. Vaikka omaa elämää katsellessa kuvittelee olevansa niin keskeneräisessä kaaoksessa, tulee väistämättä jo melkeinpä aikuinen olo, kun niin usea läheinen elää omaa pientä perhe-elämäänsä. Oma energia on tuhlautunut hyvin pitkälti tämän oman arjen pyörittämiseen, monta kertaa on blogi käynyt mielessä, vaan eipä ole löytynyt riittävästi viitseliäisyyttä kaiken sen soheltamisen lomassa. Tämän illan ajattelin uhrata vihdoin ja viimein tälle blogimaailmalle, joten pidemmittä puheitta ryntään nyt lukemaan kaikki ne rästiin jääneet postaukset.
Tiijätkö jokaisella meillä vähän välillä jää nuo postaukset, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä :D Itse kanssa tässä olen pikkuhiljaa heräillyt taas blogamaan puolen vuoden (!) tauon jälkeen :)
VastaaPoistaVälillä elämä vaan vie siihen tahtiin, että asiat pitää laittaa tärkeysjärjestykseen. Silloin usein se blogi jää vähän taka-alalle.
VastaaPoistaOnpa teidän hauvavauvakin kasvanut kovasti.
Mukavaa alkavaa viikkoa!
Voi suloisuus mikä kuva♥
VastaaPoistaOn ne sievät! :)
VastaaPoista